Kuva: Håkon Eikesdal / http://www.jonesbo.com

Pohjoismaiden menestyneimpiin dekkarikirjailijoihin kuuluva Jo Nesbø (1960) on Suomessakin erittäin suosittu. Miehen luoman alkoholisoituneet poliisin Harry Holen koukkuun on jäänyt jo valtava määrä lukijoita ympäri maailmaa.

Kirjailijalla itsellään on hyvin kiinnostava menneisyys, johon kuuluu paljon muutakin kuin kirjallisuutta. Nesbøn äiti oli kirjastonhoitaja ja jo lapsena poika pelotteli ystäviään kummitusjutuilla, mutta silti hänen suurin haaveensa oli päätyä ammattimaiseksi jalkapalloilijaksi. Nesbø olikin lahjakas, mutta polvivamma pysäytti urahaaveet ja Nesbø päätyi opiskelemaan kauppakorkeakouluun. Opiskeluaikoina mies perusti Di Derre –nimisen bändin, josta tuli vain muutamassa vuodessa Norjan suosituin yhtye ja Nesbøstä itsestään tunnettu rocktähti. Di Derre julkaisi 1990-luvulla neljä albumia ja vaikka se hajosi jo vuosikausia sitten, tekee yhtye edelleen silloin tällöin keikkoja. Itse näin Jo Nesbøn akustisena syksyllä 2012 ja oli hurjaa nähdä kuinka mies villitsi yleisönsä. Itselleni Nesbø on ennen kaikkea kirjailija, mutta täällä Norjassa hän on edelleen myös erittäin suosittu muusikko.

Kauppakorkeakoulusta valmistuttuaan Nesbø työskenteli sekä pörssimeklarina että rocktähtenä, kunnes sai pienimuotoisen burn outin ja päätti pitää hieman sapattivapaata toisella puolen maailmaa. Kustantamo oli pyytänyt miestä kirjoittamaan elämästään rocktähtenä, mutta Nesbø päätyi kirjoittamaan dekkarin. Lentokoneessa matkalla Norjasta Australiaan mies sepitti ensimmäisen Harry Hole -dekkarin juonen ja kirjoitti kirjan valmiiksi sapattivapaansa aikana. Käsikirjoituksen mies lähetti kustantamoon pseudonyymin turvin ja pian saapui myöntävä päätös. ”Lepakkomies” julkaistiin Norjassa 1997 ja siitä lähtien Jo Nesbø onkin toiminut päätoimisena kirjailijana.

Nesbøn dekkareiden päähenkilö on alkoholisoitunut ja melkoisen masentunut oslolaispoliisi Harry Hole, jolla menee kirja kirjalta huonommin niin naisten kuin päihteidenkin suhteen. Hole on hahmona erittäin kliseinen, mutta ehkä juuri tuttuutensa vuoksi myös sympaattinen. Harrysta kertovia kirjoja on ilmestynyt jo 9 ja ne kaikki on myös suomennettu. Kymmenes Harry Hole -dekkari ilmestyy myöhemmin tänä vuonna.

Omasta mielestäni Nesbøn dekkarit ovat melkoisen epätasaisia. Osa kirjoista on todella loistavia, kekseliäitä ja jännittäviä, mutta osa taas kliseisiä ja mielestäni liian brutaaleita. Siksi olikin mielenkiintoista kuulla, että Nesbø itsekin myöntää menneensä ”Panssarisydän”-kirjassaan liian pitkälle ja myöntää, että kirjassa on tarpeetonta sadismia.

Itse pidän erityisesti Harry Hole –kirjojen tavasta kuvata nykyistä kotikaupunkiani Osloa. Kirjailija on kertonut rakastavansa kaupunkia syvästi ja se myös näkyy kirjojen sivuilta. Muutamaa kirjaa lukuun ottamatta, sijoittuvat kaikki tarinat eri puolille Osloa ja muistan hyvin kuinka kaupunkiin muutettuani bongailin innoissani erilaisia kirjoista tuttuja paikkoja. Aikaisemmin myös asuin lähellä Jo Nesbøn vakiokahvilaa, jossa mies käy yhä kirjoittamassa kirjansa.

Jo Nesbø on saavuttanut suuren suosion myös Norjan rajojen ulkopuolella ja miehen kirjoja on käännetty jo yli 30 kielelle. Nesbø on sanonut, ettei halua Harry Holen siirtyvän valkokankaalle ennen kuin koko sarja on kirjoitettu valmiiksi, mutta ainakin viimeisten huhujen mukaan Martin Scorsese on lupautunut ohjaamaan ”Lumiukko”-kirjaan perustuvan elokuvan, jonka pääroolissa Harryna olisi kenties Leonardo DiCaprio.

Harry Hole –sarjan lisäksi Nesbø on kirjoittanut myös Tohtori Proktorista kertovia lastenkirjoja sekä yhden headhunter-firmaan sijoittuvan jännärin ”Kukkulan kuningas”, josta on tehty Norjassa myös elokuva. (Ja josta Mark Wahlberg kuulemma suunnittelee Hollywood-versiota.)

”Kukkulan kuningas” –kirjan tuotoilla Jo Nesbø perusti Harry Holen nimeä kantavan säätiön, joka jakaa joka vuosi rahaa lasten lukutaitokampanjoille eri puolilla maailmaa, mm. Unicefin ja Pelastakaa Lapset -järjestöjen kautta.

Olen kirjoittanut blogissani miehen kirjoista “Aave“, “Kukkulan kuningas“, “Poliisi“, “Isänsä poika“, “Verta lumella“, “Verta lumella – lisää verta” ja “Jano“.