Lukutaitokampanjan toinen kirja on Jo Nesbøn “Kukkulan kuningas“. Kirja sopii kampanjaan hyvin, sillä juuri tämän kirjan tuotoilla Nesbø perusti säätiön, joka tukee vuosittain erilaisia lukutaitokampanjoita ympäri maailman.
“Kukkulan kuningas” on Nesbøltä jonkinlainen välityö Harry Hole -sarjan keskellä. Kirja on Hole-kirjoja hauskempi ja vinksahtaneempi. Mikään huumoripläjäys tämä ei ole, muttei myöskään niin vakava ja masentava kuin useimmat Harry Hole -kirjat. Päähenkilö Roger Brown on omahyväinen pikkuopportunisti ja kirjassa riittää mustaa huumoria, verta ja suolenpätkiä.
Nesbø on halunnut selvästi tehdä Roger Brownista Harry Holen vastakohdan. Siinä missä Hole on huumemaailmoissa pyörivä huomattavan pitkä poliisi, on Brown keskimääräistä lyhyempi ja varakkaampi rikollinen. Päivätyökseen Roger Brown toimii pääkallonmetsästäjänä, headhunterina, joka etsii Norjan suurimmille firmoille varteenotettavia johtajia. Iltapuhteinaan mies suorittaa taidevarkauksia. Kunnes kohtaa jopa itseään kierompia ja ovelampia rikollisia.
“Kukkulan kuningas” on erittäin vetävään tyyllin kirjoitettu toimintajännäri. Yhteiskunnallista sanomaa on vähemmän kuin Harry Hole -kirjoissa yleensä. Ehkä tässä vähän kritisoidaan rikkaita ja pinnallisia länsi-oslolaisia, mutta sitä nyt tapahtuu kaikissa Nesbøn kirjoissa ja tarkemmin ajatellen, lähes kaikissa norjalaisissa, Osloa kuvaavissa kirjoissa. Oslossa jako rikkaan länsipuolen ja köyhän itäpuolen välillä on huomattavasti jyrkempi kuin Helsingissä ja tätä seikkaa monet norjalaiset kirjailijat käyttävät hyväkseen tyypitellessään hahmojaan. Oslolaisesta kertoo paljon jo se kummalla puolella kaupunkia tämä asuu.
“Kukkulan kuningas” oli mielestäni oikein mainio välipala ja hyvin toimivaa viihdettä. Kirjasta on tehty Norjassa myös elokuva ja huhujen mukaan siitä on tulossa piakkoin myös Hollywood-versio. Kirjasta on kirjoitettu aikaisemmin ainakin blogeissa Aamuvirkku yksisarvinen ja Nenä kirjassa.
Kirja on lainattu kirjastosta. Julkaistu norjaksi vuonna 2008. Johnny Knigan suomenkielinen laitos vuodelta 2009. Kirjan on suomentanut Outi Menna ja sen alkuperäinen nimi on “Hodejegerne“.
Pingback: Jo Nesbø | Les! Lue!
Katsoin tämän nyt elokuvanakin. Nopeatempoinen ja viihdyttävä sekin oli, vaikka henkilöistä olikin tehty vähän mukavampia ihmisiä kuin mitä he kirjassa olivat.
Pingback: Isänsä poika (Jo Nesbø) | Les! Lue!
Pingback: Verta lumella (Jo Nesbø) | Les! Lue!