Kuva: Reeta / Les! Lue!

Olen vihdoin antanut periksi e-kirjoille ja luulen, että ryhdynkin tästä lähtien keräämään kirjoja virtuaaliseen hyllyyni, noiden fyysisten sijaan. En ole ennenkään mitenkään erityisesti vastustanut e-kirjoja, mutta olen vain ollut liian laiska selvittääkseni mikä lukulaite olisi optimaalisin ja itselleni paras. Vaikka iso osa elämääni tapahtuukin verkossa inhoan uusia laitteita ja käyttäisin mieluummin jo olemassa olevia laitteitani mahdollisimman monipuolisesti. Taloudestamme kyllä löytyy vanha iPad, mutta se on lähinnä tyttäreni käytössä enkä mitenkään jaksa raahata sitä laukussa tietokoneen lisäksi. (Heh, raahaan kuitenkin ympäriinsä paksuja kirjoja…) Kun sitten lopulta tajusin, että puhelimessanihan on valmiiksi asennettuna iBooks, päätin tarkistaa mitä kirjoja sen kautta löytyisi. Puhelin on kevyt, aina mukana ja näyttökin melko suuri. Ja löytyihän sieltä iBooksista heti kiinnostavaa luettavaa, esimerkiksi tämän uusin Nesbø!

Kansi: Martti Ruokonen

Jo Nesbøn oli alun perin tarkoitus julkaista ”Verta lumella” salanimen turvin. Hän halusi luoda tarinan kuvitteellisesta norjalais-amerikkalaisesta kirjailijasta, joka 70-luvulla julkaisi rankkoja dekkareita Oslon alamaailmasta. Juristit olivat sitä mieltä, että tällaisesta sepittämisestä voisi koitua ongelmia, joten Nesbø julkaisi kirjat sitten kuitenkin kiltisti omalla nimellään.

”Verta lumella” oli mielestäni onnistuneempi kuin Nesbøn edellinen teos ”Isänsä poika”. Vaikka ”Isänsä pojassa” oli näppärämpiä yllätyskäänteitä, oli se ehkä hieman liian totinen kirja. Päähenkilöstä maalattiin kuvaa jonkinlaisena Jeesus-hahmona, josta jäi ainakin näin jälkikäteen hieman ummehtunut maku. ”Verta lumella” on kuitenkin kevyempi ja humoristisempi kirja. Tässäkin päähenkilö on pohjimmiltaan hyvä mies, joka on huonojen lapsuuskokemustensa vuoksi päätynyt rikolliseksi. Mutta siinä missä ”Isänsä pojan” Sonny on läpi kirjan syvästi onneton, ottaa ”Verta lumella” –kirjan päähenkilö Olav elämän aavistuksen verran fatalistisemmin ja sitä myötä kevyemmin. Ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä, mutta minkäs teet.

Jo Nesbøn päähenkilöksi Olavin tunnistaa kuitenkin tämän kiihkeästä halusta pelastaa kaikki vastaantulevat naiset. Olen ennenkin miettinyt sitä miten reippaasti Nesbøn kirjoissa vilisee pelastusta odottavia naisia. Monet naisista kuvataan joko viisaiksi ja lämpimiksi tai lumoavan kauniiksi ja kieroiksi, mutta yhtälailla pelastajaa odottaviksi. Toisaalta myös monet Nesbøn mieshenkilöistä odottavat pelastajaa. Ehkä juuri se onkin keskeistä Nesbøn henkilögallerialle: kaikki ovat enemmän tai vähemmän pelastusta vailla.

”Verta lumella” sijoittuu siis 1970-luvun Osloon, aikaan jolloin heroiini saapui kaupunkiin. Kaksi kilpailevaa huumepomoa, Hoffmann ja Kalastaja, pitävät yllä kauhun tasapainoa, samalla kun petolliset naiset aiheuttavat päänvaivaa sekä Olaville että huumepomoille itselleen. Tarina on hyvin simppeli, jopa hieman idioottimainen Nesbøn parhaimpien dekkareiden juonenkäänteisiin verrattuna, mutta pienenä välipalana kirja on hyvinkin viihdyttävä. Tässä on vähän samaa ironiaa ja huumoria mistä pidin jo ”Kukkulan kuninkaassa”. Tykkäsin siis tämän uusimman Nesbøn tyylistä, vaikkei kirja todellakaan yllä miehen parhaiden teosten joukkoon.

”Kuoliko se?” poika kysyi ja katsoi ruumista. Tuntuu ehkä oudolta nimittää ihmistä ruumiiksi vain sekunteja kuoleman jälkeen, mutta sillä tavoin minä olen aina ajatellut.

”Oliko hän sinun isäsi” kysyin.

Poika pudisti päätään.

En tiedä miksi kuvittelin niin. Miksi päättelin, että koska poika näytti niin tyyneltä, vainajan täytyi olla hänen isänsä. Tai tiedän. Juuri siten olin itse reagoinut.

”Se asuu tuolla”, poika sanoi osoittaen tarkoittamaansa suuntaan toisella lapasella ja imeskellen lumipaakkuja toisesta irrottamatta katsettaan vainajasta.

”En aio tehdä sinulle mitään”, sanoin. ”Mutta unohda miltä minä näytän. Onko selvä?”

”On kai.”

Kirja on itse ostettu. Julkaistu norjaksi vuonna 2015, suomennos samalta vuodenlta. Kirjan on suomentanut Outi Menna ja sen alkuperäinen nimi on “Blood on Snow“.

Muistattehan, että Suomen Pakolaisavun Lahjoita lukutaitoa! -kampanja jatkuu koko syyskuun. Käykäähän lahjoittamassa täällä.