Luen Per Pettersonin hienoa kirjaa ”Kirottu ajan katoava virta” ja yhtäkkiä kesken lauseen tulee tunne, että tästä samasta päähenkilöstä olen lukenut kyllä jossain aikaisemminkin. Sympaattinen, kiltti ja pikkuisen neuroottinen nuori mies. Sellainen, joka yrittää parhaansa, mutta päätyy tekemään ihan typeriä virheitä. Kokee jatkuvaa syyllisyyttä ja purskahtaa itkuun milloin missäkin. Hei, tämähän on tuttu Karl Ove … Continue reading →