Kansi: Martti Ruokonen / Johnny Kniga

Viime kesänä Norjassa oli yksi kirja ylitse muiden. Kirjaa ei tarvinnut erikseen mainostaa, sillä siihen törmäsi kaikkialla muutenkin. Jos putiikissa oli lupa myydä ruokaa, postimerkkejä tai sandaaleita, myytiin siellä taatusti myös Jo Nesbøn uusinta dekkaria. Kirjoja oli isoissa pinoissa kassan vieressä, jottei keltään vaan jäisi huomaamatta, että uusin Harry Hole on täällä.

Ymmärrän hyvin, että kirjaa oli odotettu. Sarjan edellinen osa “Aave” loppui sen verran jännittävästi, että jatkolle oli todellakin tilausta. Kirja on myös käännetty pikavauhtia eri kielille ja julkaistu sekä Suomessa että muissa maissa melkein samaan aikaan kuin Norjassa.

Ilokseni huomasin myös, että “Poliisi” oli pitkästä aikaa yksi Harry Hole -sarjan parhaita. Olen  jo muutaman kirjan verran potenut jonkinlaista Nesbø-väsymystä, mutta tämä uusin dekkari oli kyllä sen verran jännittävä, että oksat pois. Onneksi näin. Kun nyt kuitenkin olen jo koukussa ja jokainen uusi kirja on pakko lukea, niin onhan se nyt lukijallekin mukavampi lukea tällaisia hyviä kirjoja eikä sellaisia itseään toistavia jännäreitä kuin Nesbøn pari edellistä.

Kirjan alkupuolella tosin mietin, että haluanko todellakin lukea kirjaa, joka on näin täynnä nuoriin naisiin kohdistuvia julmuuksia. Nesbø jatkaa vanhalla tutulla yököttämistyylillään ja on minulle edelleen hieman liian brutaali. Nautin omat dekkarini yleensä hieman vähäisemmällä määrällä hirveyksiä. Mutta kun mies osaa kidutuskuvausten lisäksi luoda juuri sitä rakastamaani trillerimäistä jännitystä ja yllättäviä juonenkäänteitä, onnistuu hän edelleen säilyttämään paikkansa yhtenä lempidekkaristeistani.

En halua kertoa dekkarien juonenkäänteistä liikaa, joten en esittele kirjaa tässä se kummemmin. Osloa piinaa jälleen kerran sarjamurhaaja, joka tällä kertaa keskittyy murhaamaan poliiseja vanhoilla rikospaikoilla. Onko kyseessä copy cat vai jonkinlainen koko poliisilaitokseen kohdistuva kosto? Onko murhaajia yksi vai useampia? Ja miten tämän kaiken voi selvittää ilman Harry Holea, joka loistaa poissaolollaan?

Lukukokemukseen toi oman pikantin lisänsä se, että suuri osa kirjan tapahtumista sijoittuivat melkein naapuriini Manglerudin kaupunginosaan. Iltalenkillä aloin taas katsella ympäristöä uusin silmin. Jossain täällä se asuu se kaksinaamainen poliisi, jonka terassin alle on haudattu ruumis…

“Poliisin” loppu on tietenkin jälleen kerran hirvittävä cliffhanger. Toivottavasti seuraava osa ilmestyy pian.

Kirja on itse ostettu. Julkaistu norjaksi vuonna 2013. Johnny Knigan suomenkielinen laitos vuodelta 2013. Kirjan on suomentanut Outi Menna ja sen alkuperäinen nimi on “Politi“.