Kansi: Anna Makkonen / WSOY

“Sokerivalhe” oli ensimmäinen Unni Lindelliltä lukemani kirja. Lindell on Nesbøn, Fossumin ja Holtin ohella Norjan tunnetuimpia dekkaristeja, mutta syystä tai toisesta en ole itse aikaisemmin tarttunut naisen kirjoihin. Tästä oli “Sokerivahetta” lukiessa hieman haittaa, sillä kirja oli Cato Isaksenista kertovan sarjan 8. osa. Sarjaa seuranneille Isaksen ja muut hahmot olivat tietenkin tuttuja, mutta minä ensikertalaisena en tuntenut henkilöiden historiaa tai suhteita toisiinsa. Tästä huolimatta juonessa pysyi kärryillä, vaikka tietyt yksityiskohdat saattoivatkin mennä ohi. Kirja toimii siis varmasti paremmin sarjan osana, mutta se on täysin mahdollista lukea myös itsenäisenä teoksena.

Kirjan alussa Kari Helene, jo lapsena traumatisoitunut nuori nainen, alkaa yllättäen muistaa uusia yksityiskohtia pikkuveljensä kuolemasta. Kari Helene haluaa kertoa muistoistaan perhetutulle, poliisi Martin Eggelle. Päivää ennen sovittua tapaamistaan joku kuitenkin ajaa Eggen päälle tarkoituksenaan surmata tämä. Liittyykö päälleajo jollain tapaa Eggen työhön tai Kari Helenen lapsuuteen?

Eggen suojatti, poliisi Marian Dahle alkaa tutkia ystävänsä murhaa ja astuu samalla Cato isaksenin ja monen muun poliisin varpaille. Onko Dahle jonkinlainen nero, joka löytää ratkaisut muita nopeammin, intuitiotaan kuunnellen vai onko hän vain hankala ja sosiaalisesti kömpelö poliisi, joka on kykenemätön yhteistyöhön?

Kirja on paksu, mutta myös viihdyttävä, nopeasti etenevä ja helppolukuinen. Tämän kirjan perusteella Lindell ei yllä lempidekkaristiksini, mutta tarina oli silti sen verran ammattitaitoisesti kirjoitettu, että luen naiselta varmasti joskus vielä jotain muutakin.

Kirja on neljäs Lue lukutaitoa -kampanjaan lukemani kirja.

Kirja on saatu arvostelukappaleena ja se on julkaistu alunperin norjaksi vuonna 2010. WSOY:n suomenkielinen laitos on vuodelta 2013. Kirjan on suomentanut Päivi Kivelä. Alkuperäinen nimi “Sukkerdøden“.