Kansi: Laura Lyytinen / Tammi

Kenties turhin koskaan lukemani kirja.

Anne B. Ragden muutaman vuoden takainen ”Berliininpoppelit”-trilogia hurmasi ja imaisi mukansa. Viihdyin kirjasarjan parissa mainiosti ja liikutuin Neshovin suvun käänteistä niin, että olisin kovin mielelläni lukenut niistä vielä kirjan tai pari. Koska lisää ei kuitenkaan taida tulla, päätin lukaista myös Ragden neljännen suomennetun teoksen, mutta voi mikä pettymys!

Hyväksyn toki sen, että kirjailija haluaa joskus vaihtaa tyyliään. Tai ehkä tämä oli Ragdelle vain paluu aiempaan tyyliin. En ole lukenut naistelta aikaisemmin muuta kuin tuon suositun Neshov-trilogian, mutta olen käsittänyt, että hän olisi kirjoittanut enemmänkin tämän “Satunnaista seuraa” -kirjan tyylisiä viihdekirjoja. Nainen on kuitenkin kirjoittanut yli 40 teosta: romaaneja, novelleja, runoja ja lastenkirjoja. Varmaan siihen joukkoon mahtuu sitten yksi tällainen trondheimilainen chick lit -hömpötyskin. Mutta itse olisin voinut hyvin jättää lukematta.

“Satunnaista seuraa” on siis ennen kaikkea viihdekirja ja sellaisena sitä tulee lukeakin. Mutta mielestäni kirja on huono myös viihdekirjana. Päähenkilö Ingunn on vähän kuin Trondheimin vastinen “Sex and the City” -sarjan Samanthalle. Ingunn on lähes nelikymppinen menestynyt musiikkitoimittaja, joka ei halua sitoutua, vaan harrastaa mielellään vapaata seksiä missä ja milloin tahansa, mahdollisimman vaihtelevien kumppanien kanssa. Ja näiden seksiseikkailujen kuvauksesta kirja pääosin koostuukin. Puolessa välissä kirjaa lukijan on pakko miettiä, että onko tarina oikeasti matkalla johonkin suuntaan, vai jatkuuko se samanlaisena loppuun asti. No aivan lopussa seksin väliin mahtuu myös hiukan romantiikkaa, mutta sekin tuntuu lopulta pelkästään päälleliimatulta ja epäuskottavalta.

Voi olla, että viihdekirjallisuuden ja chick litin harrastajat saisivat kirjasta irti enemmän. Teksti kulkee kuitenkin sujuvasti ja ammattitaitoisesti ja kirja on ihan mainiosti kirjoitettu. Hetkittäin kirja on myös hauska ja osa henkilöistä ihan symppiksiä ja kiinnostaviakin. Ongelma onkin yksinkertaisesti siinä, ettei kirjassa ole mitään mainittavaa sisältöä. Samat henkilöt jossakin toisessa tarinassa toimisivat varmaan ihan hyvin, mutta tässä tarinassa ei vain ole tarpeeksi sanottavaa kokonaiseen kirjaan. Kirjan on varmaan tarkoitus olla raikas ja radikaali kertomus villistä ja seksuaalisesti vapautuneesta keski-ikäisestä naisesta, mutta lopputulos on vain puuduttavan tylsä ja tyhjänpäiväinen.

Kirja on lainattu ystävältä. Julkaistu norjaksi vuonna 2009. Tammen suomenkielinen laitos vuodelta 2010. Kirjan on suomentanut Katriina Huttunen ja sen alkuperäinen nimi “Nattønsket“.