Jo Nesbøn “Aave” on jo yhdeksäs Harry Hole -dekkari enkä siksi ole varma kuinka paljon uutta sanottavaa kirjasta löytyy. Jos tykkäät Nesbøn dekkareista pidät varmasti tästäkin. Kirja ei ole sarjan paras (mielestäni ne parhaat sijoittuvat sarjan keskivaiheille), mutta se on silti ehdottomasti parempi kuin sarjan edellinen “Panssarisydän“, joka oli itselleni jo liiankin raaka. Kun Harry … Continue reading
“Minä en nuku. Itken usein. Minulla on ennenkin ollut tällaista, ei siinä mitään. Mutta luulin, että se oli ohi. Että se oli vihdoinkin päästänyt otteensa. Sitä kutsutaan kutomiseksi, sitä mitä norsu tekee. Koska liikkeet toistuvat täsmällisesti. Hoffin Kreivi kertoi minulle kutomisesta. Hän oli kerran nähnyt espanjalaisessa eläintarhassa jääkarhun, joka kutoi syvässä kuopassaan. Paahtavassa auringonpaisteessa se … Continue reading
“Norja on oikealle maailmalle pelkkä merkityksetön esikaupunkialue. Ja me etäännymme oikeasta maailmasta koko ajan kauemmas.” Erlend Loen “Doppler“-romaanin päähenkilö muistuttaa kovasti päähenkilöä miehen aikaisemmasta kirjasta “Supernaiivi“. Jopa siinä määrin, että kyseessä voisi hyvinkin olla sama henkilö, parikymmentä vuotta vanhempana. Juuri tästä seuraavat sekä kirjan ansiot että sen heikkoudet. Parikymppisenä koin “Supernaiivin” erittäin lohdulliseksi kirjaksi. Omassa identiteettikriisissäni … Continue reading
Thorbjørn Egnerin “Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä” oli lapsuuteni rakkaimpia kirjoja. Siksi täytyykin heti alkuun antaa kiitosta kirjan suomentaneille Marja-Liisa Alangolle, Eila Kivikkaholle ja Panu Pekkaselle, koska mielestäni nimi Hyppelihiiri on ehdottomasti alkuperäistä Klatremus-nimeä hienompi! Ja kyllä Myökki-Pyökki-metsäkin on vähintään yhtä hieno kuin alkuperäinen Hakkebakkeskogen. Minulle Hyppelihiiri on siis tuttu jo vuosikymmenten takaa ja tuntuukin hassulta, että nykyisessä … Continue reading
“- Eikö äitisi ole opettanut sinulle, ettei sinun pidä lähteä vieraiden ihmisten autoon? Nainen penkoo tavaroita puhuessaan. – Miksei? – Kaikki ihmiset eivät ole kilttejä. Nainen katsoo häntä hymyillen. Hampaat näyttävät aika pieniltä, Jonin tekee mieli tunnustella omia etuhampaitaan vertailun vuoksi. – Äiti sanoo että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan kilttejä.” Hanne Ørstavikin “Rakkaus” on kirja, josta … Continue reading
“Ihmisten ei pidä ottaa elämää itsestäänselvyytenä, hän ajattelee, heidän ei pidä ottaa annettuna että kaikki hyvä säilyy. Kuoleman kohtaavat kaikki.” Onko toisen pelästyttäminen rikos? Missä menee raja, joka erottaa pienen ilkeän jäynän vaarallisesta kiusaamisesta? Kaupungissa alkaa tapahtua kummia eikä kukaan tiedä kuka on pelottavien puheluiden ja muiden omituisten, satunnaisilta vaikuttavien tekojen takana. Miksi kukaan tekisi … Continue reading
Norjan prinsessan Märtha Louisen kuvakirja ”Miksi kuninkaallisilla ei ole aina kruunua?” hämmentää. Tai rehellisesti sanottuna, itseäni hämmentää koko norjalainen monarkia. Selitin kerran tyttärelleni, että prinsessoja löytyy oikeasti vain saduista, kunnes muistin, että ai niin… Luulen olevani niin suomalainen, etten koskaan oikeasti totu monarkiaan. Norjan kuningasperhe vaikuttaa toki sympaattiselta ja kovin maanläheiseltä, mutta silti täysin turhalta … Continue reading
Olen tainnut löytänyt uuden lempidekkaristini. Pääsiäisen aikaan hotkaisin Jørgen Brekken esikoisromaanin “Armon piiri” ja pian sen jälkeen tämän jatko-osan “Uneton” ja nyt on pakko myöntää, että pidän Brekken tyylistä todella paljon. Molemmat dekkarit ovat oikeasti jännittäviä, eivät pelottavia, mutta sellaisia joista on ihan pakko lukea se kuuluisa vielä yksi luku. Samaan aikaan kirjat ovat kuitenkin … Continue reading
“Sillä kilpailulla on samanlainen vaikutus kuin vakavalla liikenneonnettomuudella. Kamalasti verta joka puolella, kuolleita ihmisiä, joita sahataan ulos ruttaantuneista autoista. Tiedät että näky saa sinut voimaan pahoin, että järkytyt perin pohjin ja tulet näkemään tapauksesta painajaisia, mutta et vain voi ajaa ohi. Sinun on pakko pysähtyä katsomaan. Euroviisujen kanssa on sama juttu.” Jos näin Euroviisuviikolla haluaa … Continue reading
”Minut sai valtoihinsa kummallinen ja ihana ajatuksenkulku, taivaat aukenivat, oli kuin lämmin suvipäivä sieluni edessä, minä sain viiniä enkeliltä, join sen, se oli päihdyttävää viiniä, minä join sitä granaattimaljasta. Kuulinko kellon lyövän? Näinkö lampun palavan loppuun? Jumala suokoon, että ymmärtäisitte sen!” Knut Hamsunin ”Viktoria” on pieni katkeransuloinen kertomus köyhän myllärinpojan ja rikkaan linnanneidon rakkaudesta. Johannes … Continue reading
Les! Lue! 