Kuva: Reeta / Les! Lue!

”Minut sai valtoihinsa kummallinen ja ihana ajatuksenkulku, taivaat aukenivat, oli kuin lämmin suvipäivä sieluni edessä, minä sain viiniä enkeliltä, join sen, se oli päihdyttävää viiniä, minä join sitä granaattimaljasta. Kuulinko kellon lyövän? Näinkö lampun palavan loppuun? Jumala suokoon, että ymmärtäisitte sen!”

Knut Hamsunin ”Viktoria” on pieni katkeransuloinen kertomus köyhän myllärinpojan ja rikkaan linnanneidon rakkaudesta. Johannes ja Viktoria tutustuvat ja rakastuvat toisiinsa jo lapsina, mutta onko eri säädyistä tulevien nuorten rakkaudella tulevaisuutta? Johanneksen mylläri-isä lähettää poikansa kaupunkiin opiskelemaan ja vuosien kuluessa Johanneksesta kasvaa maailmaa nähnyt ja arvostettu kirjailija. Rikas, mutta onneton Viktoria jää kotiseudulle kuljeskelemaan linnan käytäville ja lähimetsään.

Hamsunin ”Viktoria” on pieni klassikko, joka on luetettu useimmilla norjalaisilla jo peruskoulussa. Tarina ei suorastaan häikäise omaperäisyydellään, mutta siinä on silti jotain hyvin viehättävää ja koskettavaa. Kirja on ehdottomasti hyvin kirjoitettu ja se toimii edelleen yli 100 vuotta julkaisunsa jälkeen. Kirja pärjää myös oikein hyvin muiden vastaavien romanttisten klassikoiden joukossa. Väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja, suuria tunteita ja ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Jos pidät ”Anna Kareninasta” ja ”Kotiopettajattaren romaanista”, mutta niiden sivumäärä uuvuttaa, kannattaa kokeilla ”Viktoriaa”!

Tänä keväänä “Viktoria” onkin ollut erittäin ajankohtainen täällä Norjassa, sillä kirjaan perustuva samanniminen elokuva on kerännyt yleisöä elokuvateattereihin. Itse en ole elokuvaa vielä nähnyt, mutta jossain vaiheessa katson senkin varmasti. Ehkä Norjassakin suuren suosion saavuttanut “Downton Abbey” -sarja on innostanut norjalaisia hyödyntämään myös heidän omia samantyyppisiä klassikoitaan, hyvä niin!

Olen ostanut kirjan itse ja se julkaistiin alunperin norjaksi vuonna 1898. WSOY:n suomenkielinen laitos on vuodelta 1949. Kirjan on suomentanut Lauri Viljanen. Alkuperäinen nimi “Victoria“.