Kansi: Johnny Kniga

“Ihmisten ei pidä ottaa elämää itsestäänselvyytenä, hän ajattelee, heidän ei pidä ottaa annettuna että kaikki hyvä säilyy. Kuoleman kohtaavat kaikki.”

Onko toisen pelästyttäminen rikos? Missä menee raja, joka erottaa pienen ilkeän jäynän vaarallisesta kiusaamisesta? Kaupungissa alkaa tapahtua kummia eikä kukaan tiedä kuka on pelottavien puheluiden ja muiden omituisten, satunnaisilta vaikuttavien tekojen takana. Miksi kukaan tekisi mitään tällaista, näin julmaa ja turhaa?

Karin Fossumin “Varoitus” on hurja muistutus siitä, kuinka hauras meidän turvallisuudentunteemme loppujen lopuksi on. Yksi pieni teko, jäynä, vihje tai varoitus ja koko arkemme alkaa näyttää erilaiselta. Turvallisuudentunne on sitä, että voimme luottaa toisiimme, luottaa lääkäreihin, luottaa siihen, mitä lehdessä lukee. Kun luottamus menetetään, menetetään samalla turva. Ja turvattomuus lietsoo lisää turvattomuutta. Kunnes lopulta tapahtuu jotainkin oikeasti pahaa.

Fossumin “Varoitus” muistuttaa mm. Matti Yrjänä Joensuun kirjaa “Harjunpää ja kiusantekijät” ja toisaalta mieleen tuli myös hyytävä veli Johanna Sinisalon kirjasta “Linnunaivot“. Lukija ei voi olla koskaan aivan varma siitä, milloin sinänsä väkivallattomat kiusanteot muuttuvat todelliseksi vaaraksi. Loppua kohden kirjan meno muuttuukin yhä hurjemmaksi ja hyytävämmäksi, suorastaan brutaaliksi. Mutta minkäs teet, dekkaria lukiessa ei saa yllättyä, jos kohtaa ruumiin.

Olen lukenut Fossumilta aikaisemmin vain dekkarin “Rakas Poona“, joka oli melkoinen pettymys. Fossum osaa toki kirjoittaa hyvin, mutta “Rakas Poona” oli ehkä liiankin psykologinen dekkari makuuni. Luen jännäreitä ennen kaikkea viihdekirjoina ja kaipaankin niiltä ennen kaikkea vetävää ja kekseliästä juonta, en niinkään yhteiskunnallista tai psykologista mässäilyä. Oli “Varoituksessakin” toki reippasti psykologista jännitystä, mutta sen lisäksi tarpeeksi kekseliäitä käänteitä, niin kuin hyvässä dekkarissa kuuluukin. Tykkäsin siis “Varoituksesta” kovasti ja luen varmasti Fossumia tulevaisuudessa vielä lisää.

Kirja on itse ostamani. Julkaistu norjaksi vuonna 2009. Johnny Knigan suomenkielinen laitos vuodelta 2010. Kirjan on suomentanut Tarja Teva ja sen alkuperäinen nimi on “Varslere“.