”Jotta uskaltaisin, minun on tehtävä jotain ennenkuulumatonta. Ensiksi luen kaiken mahdollisen äärimmäisyyksiin menneistä naisista, heistä jotka ovat lähteneet viidakkoon elämään villieläinten kanssa tai sulkeutuneet kammioihinsa kirjoittamaan paksuja opuksia. Naisista, jotka ovat yrittäneet solmia liiton salattujen voimien kanssa, jotka ovat ottaneet rakastajikseen sekä miehiä että naisia ja joiden osana on ollut tulla kutsutuiksi noidiksi tai pyhimyksiksi. … Continue reading
“-Minä tunnen sinut paremmin kuin kukaan, Mai jatkaa. -En nyt oikein tiedä, Johan sanoo.” Linn Ullmannin “Armo” on pieni tiukka kirja. Se kertoo Johanista, joka on kuolemassa syöpään ja tämän nuoresta vaimosta Maista. Johan haluaa kuolla arvokkaasti sitten, kun oikea aika koittaa ja hän pyytää lääkärivaimoaan auttamaan. Mai kieltäytyy ensin, mutta suostuu lopulta. Pian lukija … Continue reading
Kenties turhin koskaan lukemani kirja. Anne B. Ragden muutaman vuoden takainen ”Berliininpoppelit”-trilogia hurmasi ja imaisi mukansa. Viihdyin kirjasarjan parissa mainiosti ja liikutuin Neshovin suvun käänteistä niin, että olisin kovin mielelläni lukenut niistä vielä kirjan tai pari. Koska lisää ei kuitenkaan taida tulla, päätin lukaista myös Ragden neljännen suomennetun teoksen, mutta voi mikä pettymys! Hyväksyn toki sen, … Continue reading
“Minua raivostuttaa ajatella, että jonakin päivänä katoan – ja olen sen jälkeen poissa, en viikkoa enkä kahta, en neljää tai neljääsataa vuotta vaan ikuisuuden. Minä tunnen itseni huijauksen uhriksi, sillä ensin joku tulee sanomaan: ole hyvä, tässä sinulla on koko maailma, jossa voit telmiä. Tässä on helistimesi, tässä on puujunasi, tässä on koulu, jossa aloitat … Continue reading
“Pienestä asti olen kuullut kerrottavan näistä tulipaloista. Aluksi niistä puhuivat isä ja äiti, mutta vasta kun isompana kuulin niistä muiltakin, tajusin että ne olivat tositapahtumia. (…) Tuossa paloi silloin kun sinut kastettiin, isä sanoi, ja sen vuoksi tulipalot tuntuivat jotenkin liittyvän myös minuun.” Gaute Heivollin “Etten palaisi tuhkaksi” on kaunis ja surullinen kirja, joka kertoo … Continue reading
– Jumala puhuu minulle aina joskus. – Mitä hän sitten sanoo? – Hän sanoo, että minun täytyy tehdä hänelle kaikenlaista, ja jos en tee, niin sinä kuolet. – Ei mutta kuules nyt Alma! Jon nousi istumaan, laski kirjan viereensä, veti tyttären kainaloonsa ja kuiskasi: – Millaisia asioita Jumala sitten pyytää sinua tekemään? – Hän sanoo, … Continue reading
– Minä olen aina luullut, että te olette kauhean edistyksellisiä, hän sanoi. – Tasa-arvoasioissa. Rasisminvastaisuudessa. Homojen oikeuksissa. Anne Holtin dekkari ”Kasvoton tuomio” on sekä poliittinen kannanotto että erittäin vetävä jännäri. Norjassa jaetaan vuosittain sananvapauspalkinto ”Fritt Ord” taholle, joka on puhunut julkisuudessa rohkeasti teemoista, joista muut vaikenevat. Vuosien kuluessa arvostettu palkinto on jaettu monille erilaisille ihmisoikeuksien … Continue reading
Karl Ove Knausgårdin ”Taisteluni – Ensimmäinen kirja” ärsytti minua valtavasti jo ennen lukemaan ryhtymistä. Samalla olin kuitenkin niin utelias, että kirjaan oli pakko tarttua. Knausgårdin ”Taisteluni” on nimittäin ollut täällä Norjassa valtava menestys. Kirjasarjan jokaista uutta osaa on odotettu kuin Harry Potterita aikoinaan ja suunnilleen saman kokoisia tiiliskiviä nämäkin kirjat ovat. Kyseessä on siis nelikymppinen … Continue reading
Saari. Majakka. Kaksi miestä ja kaksi naista. Juuri muuta ei Kjell Askildsenin kirjassa ole, sillä se riittää. Askildsenin ”Saari” on hurja ja jokseenkin klaustrofobinen kirja vallasta ja mustasukkaisuudesta. Pienellä ja karulla saarella keskellä merta asuvat majakanvartija Mardon, hänen vaimonsa Maria ja heidän aikuinen tyttärensä Marion. Saarelle saapuu kirjailija Krafft, joka etsii rauhaa ja yksinäisyyttä voidakseen … Continue reading
”Vesi oli auringossa aivan kirkasta, se liikkui pienin keinahduksin, ihan kuin jokaisen aallonhuipun välinen kuoppa olisi ollut kulho, sellainen syntyy kun pitää käsiä yhdessä. Yhtäkkiä koko vedenpinta oli pelkkiä käsien muodostamia tyhjiä kulhoja, joita ojennettiin luo, kurkotettiin minua kohti. Minulla ei ollut niille mitään annettavaa.” Hanne Ørstavikin ”Pappi” on surullinen, vihainen ja valtavan kaunis kirja, … Continue reading
Les! Lue! 