Norjan ”rikoskuningatar” Karin Fossum (1954) on tunnettu ennen kaikkea dekkaristina, mutta nainen on julkaissut myös paljon muuta kaunokirjallisuutta: runoja, novelleita ja romaaneja. Hänen esikoiskirjansa, runokokoelma ”Kanskje i morgen”, julkaistiin 1974 ja kirja toi Fossumille vuoden parhaalle esikoiskirjailijalle myönnettävän Tarjei Vesaas -palkinnon.
Nykyisin Fossum on kuitenkin ennen kaikkea yksi Norjan suosituimpia dekkarikirjailijoita. Fossumin suositun rikossarjan päähenkilö on poliisi Konrad Sejer, joka tosin on kirjoissa lähinnä sarjaa yhdistävänä taustahenkilönä. Vaikka monet muut dekkarisarjat kiertyvät usein juuri päähenkilöpoliisin (tai -toimittajan) ympärille, on Fossumin Sejer yleensä hiljaisemmin taustalla. Poliisista kerrotaan joka kirjassa jotain uutta, mutta ei mitään niin tärkeää, että se olisi juonen kannalta oleellista. Toisin kuin monissa muissa dekkarisarjoissa, Fossumin sarjassa ei mielestäni olekaan välttämätöntä lukea kirjoja niiden kronologisessa järjestyksessä.
Fossum kirjoittaa ennen kaikkea psykologisia dekkareita, joissa tärkeintä ei aina ole loppuratkaisu tai rikoksen nokkela selvittäminen. Toisinaan rikollinenkin saattaa olla selvillä jo kirjan alussa.
Fossum kirjoittaa ennen kaikkea psykologisia dekkareita, joissa tärkeintä ei aina ole loppuratkaisu tai rikoksen nokkela selvittäminen. Toisinaan rikollinenkin saattaa olla selvillä jo kirjan alussa. Jännitys säilyy yllä, koska Fossum kuvaa tapahtumaketjua yleensä niin rikollisen, uhrien kuin poliisinkin näkökulmasta.
Myös Fossumin muut romaanit ovat psykologisesti tarkkanäköisiä ja jännittäviä, vaikka eivät perinteisiä dekkareita olekaan. “Marraskuun neljännen vastainen yö” kertoo perheestä, jonka tytär katoaa selittämättä. “Hullujenhuone” taas sijoittuu nimensä mukaisesti psykiatriseen hoitolaitokseen, jollaisessa Fossum itsekin on aikoinaan työskennellyt. “Hullujenhuone” saavutti ilmestyessään suuren suorion ja siitä tehtiin myös samanniminen elokuva vuonna 2008.
Karin Fossum on julkaissut 20 kirjaa ja hänen dekkareitaan on käännetty jo yli 20 kielelle. Kirjailijalle on myönnetty myös useita palkintoja niin Norjassa kuin Norjan ulkopuolellakin. ”Rakas Poona” voitti Norjan suurimman kirjallisuuspalkinnon Brageprisenin avoimen sarjan vuonna 2000. Samana vuonna myös Suomen dekkariseura myönsi Fossumille ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan.
Fossumin kirjasta ”Varoitus” olen kirjoittanut täällä.
Pingback: Sokerivalhe (Unni Lindell) | Les! Lue!