Kansi: Johnny Kniga
Plääh.
Haluatko lukea jotain tylsää ja ärsyttävää? Tässäpä kirja juuri sinulle!
Olen joskus aikaisemmin pitänyt Erlend Loesta oikein kovasti. “Supernaiivi” oli ihana, “Maria ja José” suloinen, “Kurt“-lastenkirjat anarkistisuudessaan upeita ja “Dopplerissakin” oli vielä mielenkiintoista yhteiskunnallisuutta, vaikkei se kokonaisuudessaan ihan vakuuttanut. Mutta tämä “Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa” on vain yksinkertaisesti huono ja tylsä. En lainkaan ymmärrä miksi tämä on päätetty aikoinaan julkaista tai kääntää suomeksi. Jos menossa ei olisi “Lue lukutaitoa” -kampanja, olisi kirja varmasti jäänyt kesken. En löytänyt kirjasta juuri mitään muuta hyvää kuin sen, että se on lyhyt ja siinä on ruma kansi varoittamassa, ettei tähän kannata tarttua.
“Hiljaiset päivät Nigellan varjossa” kertoo perheestä, joka matkustaa Saksaan lomalle. Nainen rakastaa Saksaa, mies rakastaa teatteria ja televisiokokki Nigella Lawsonia. Sitten seuraa parisuhdeongelmia ja Loen muista kirjoista tuttua lakonista (tässä: idioottimaista) keskustelua. Ja siinäpä se. Henkilöt eivät kehity, juonta ei löydy eikä Loen toisissa kirjoissa toiminut huumori toimi tässä tapauksessa yhtään. Melkoinen huti muuten ihan kelpo kirjailijalta.
Kirjasta ovat kirjoitettu myös mm. blogeissa Kaiken voi lukea ja Kirjojen keskellä.
Kirja on lainattu kirjastosta. Julkaistu norjaksi vuonna 2009. Johnny Knigan suomenkielinen laitos vuodelta 2011. Kirjan on suomentanut Outi Menna ja sen alkuperäinen nimi on “Stille dager i Mixing Part“.
Les! Lue! 
Supernaiivi on oikeasti hauska. Mutta sen jälkeen Loe ei oikein ole napannut. Tätäkin vain selailin kirjastossa, ja sinne jäi.
En oikein tiedä, että onko makuni muuttunut vai onko Loe tosiaan muuttunut huonommaksi / tylsemmäksi. Täytyy varmaan kokeilla vielä jotain uusista kirjoista ennen kuin luovun kokonaan miehen suhteen. 🙂 “Supernaiivi” oli kyllä tosiaan oikeasti hyvä.
Loen “L” oli hauska. Siinä oli esitetty tyttöjen jaksollinen järjestelmä (vrt. alkuaineiden jaksollinen järjestelmä), jota käytän edelleen yrittäessäni ymmärtää maailmaa. Kirja on kyllä vanhemmasta päästä, mutta luultavasti edelleen luettava.
Huumorin tarpeessa käännyn useammin Daniil Harmsin puoleen.
“L” on itse asiassa vielä lukematta ja sen luen varmasti vielä jossain välissä. Ja kai se pitää lukea myös tuo “Muleum”, kun aihe kuulostaa kiinnostavalta.
Onneksi nämä Loet ovat kuitenkin sen verran nopealukuisia, ettei huononkaan kirjan kanssa tuhraannu liikaa aikaa. 😉
Minä en oikeastaan edes odota Loen kirjoilta ensisijaisesti huumoria, vaan sitä lempeää ja hiukan vinksahtanutta näkökulmaa maailmaan. Niitä rivien väleistä löytyviä viisauksia. Niitä ei tästä “Hiljaiset…”-teoksesta löytynyt.
Tämä ja Muleum olivat vanhalle Loe-fanille pettymyksiä, mutta ihan luettavia kuitenkin. Kaikista muista Loen kirjoista olen pitänyt. Tai no, ihan ensimmäinen kirja (Naisen talloma) ei myöskään muistaakseni ollut kovin kaksinen. En kuitenkaan vielä ole menettänyt toivoani, vaan odottelen suomennoksia uudemmista kirjoista (joita on käsittääkseni ilmestynyt Nigellan jälkeen jo kaksi).
Joo, mieheltä on ilmestynyt ainakin “Fvonk”, jossa kuulemma seikkailee Jens-niminen pääministeri (Norjan pääministeri on Jens Stoltenberg) ja “Vareopptelling”, josta en itse asiassa tiedä mitään.
Minäkään en oikein tykännyt “Naisten tallomasta” enkä ihan kamalasti myöskään siitä “Tosiasioita Suomesta”. Aika epätasainen kirjailija tämä Loe.
Jos kirjan kannessa kerrotaan, että kirja on SUOMENNETTU, niin miksi siinä on sivukaupalla englantia???? Ei kaikki Suomessa vieläkään osaa englantia. ple!
Ne kohdat on varmaan olleet englanniksi myös alkuperäisessä norjalaisessa versiossa. Eli “syy” ei ole niinkään kääntäjän vaan kirjailijan.