Klo 9.20

Lukumaraton on täällä! Tarkoitus on siis lukea yhden kokonaisen päivän ajan, aamusta iltaan, ilman suurempia keskeytyksiä. Suunnitelmani oli nousta tänään aikaisin, mutten päässyt eilen ajoissa nukkumaan, koska… luin sängyssä liian pitkään! No, nyt on kuitenkin aamupala pöydässä ja vierellä maratonin ensimmäinen kirja: Knut Hamsunin “Nälkä“. Olen lukenut Hamsunilta aikaisemmin “Maan siunauksen” ja “Viktorian“. “Maan siunaus” oli paksu ja jokseenkin puuduttava kuvaus köyhien maalaisten elämästä, mutta kirjassa oli kuitenkin myös kiinnostavia feministisiä ja yhteiskunnallisia piirteitä. “Viktoria” oli soma pieni klassinen rakkaustarina 1800-luvun lopulta. Jännä nähdä kuinka tämä Hamsunin esikoisteos eroaa noista toisista.

En tavoittele lukumaratonini aikana mitään tiettyä sivumäärää tai muita ennätyksiä, vaan ennen kaikkea keskityn nautistkelemaan siitä, että kerrankin on aikaa lukea, lukea ja lukea. Maraton on myös kiinnostava kokeilu siitä, jaksanko todellakin lukea yhden kokonaisen päivän ajan nyt, kun siihen kerrankin on tilaisuus.

Kuten maratonin kohdalla kuuluukin, olen toki huolehtinut myös tankkauksesta. Kaapeissa odottaa hyvää ruokaa, viiniä ja teetä. Joten Hamsunin nälkäiseen sankariin samaistuinen voi olla tänään yllättävän hankalaa… Mutta nyt aamupalan ja kirjan kimppuun! Tarjolla mm. sämpylöitä norjalaisella ruskealla herajuustolla sekä herkullista darjeeling-teetä. Palaan raportoimaan, kun kirja on luettu!

Klo 12.40

Huh mikä kirja! Hamsunin “Nälkä” oli kyllä todella intensiivinen ja hurja teos! Sekoitus “Rikosta ja rangaistusta“, “Boheemielämää” ja “Kurjia“. Kirjoitan kaikista nyt lukemistani kirjoista myöhemmin omat postauksensa, mutta tähän väliin voin vain sanoa, ettei “Nälkää” ole kehuttu turhaan. Ehdottomasti suosikkini Hamsunin tuotannosta!

Lukemiseen kului enemmän aikaa, kuin odotin. Ehkä lukutahtini onkin hitaampi kuin olen kuvitellut. Kirja oli melko ohut, mutta tarina erittäin intensiivinen ja vaikuttava, suosittelen!

Seuraavaksi ajattelin kokeilla Niels Fredrik Dahlin romaania “Matkalla ystävän luo“. (Apua, kirjoitin nimen ensin väärin: “Matkalla syötävän luo”! Taisi tosiaan jäädä edellisestä kirjasta vähän nälkä, heh…) Dahlilta en ole lukenut aiemmin mitään. Tiedän kirjailijasta vain sen verran, että hän on Linn Ullmannin aviomies. Saa nähdä mitä tuleman pitää!

Klo 16.15

Toinen huh! “Matkalla ystävän luo” oli, jos mahdollista, vieläkin intensiivisempi kuin “Nälkä”. Norjassa Brage-palkinnonkin voittanut romaani on niin kaunis ja niin surullinen, upea sadunomainen kertomus. Tätä kirjaa täytyy miettiä ennen kuin osaan sanoa siitä mitään järkevää.

Mutta se nyt ainakin tulee mieleen, että miksi ihmeessä nämä norjalaiset kirjottavat niin surullisia tarinoita? Kirjassa oli samanlaista pakahduttavaa haikeutta kuin Hanne Ørstavikin kirjoissa. Teksti on niin kaunista, mutta tarina niin traaginen, ettei lukija tiedä rakastaisiko vai vihaisiko kirjaa. Apua, nyt tarvitaan jotain kevyempää!

Ainakin voisin aluksi tehdä päivällistä. Ja sen jälkeen kokeilen ehkä… Throvald Steenin “Don Carlosta“? Siitäkään kirjasta en tiedä etukäteen juuri mitään, mutta ainakaan takakannen perusteella tarjolla ei pitäisi olla mitään yhtä raskasta kuin nämä maratonini kaksi ensimmäistä kirjaa…

Ai niin, täällä on vihdoin upea ilma, joten riippumattokin on kuivunut ja pääsin vihdoin lukemaan ulkona omenapuiden katveessa. Mutta nyt tosiaan ruokaa mahaan ja uuden kirjan kimppuun.

Klo 19.40

Täällä taas! “Don Carlos” oli erittäin mielenkiintoinen sekoitus Kristina Carlsonin “Herra Darwinin puutarhuria“, Orham Pamukin “Valkoista linnaa” ja… Hamsunin “Nälkää”! Päähenkilö muistutti toden totta melkoisesti “Nälän” päähenkilöä, sillä erotuksella, että tällä kertaa mies kulki nälkäisenä pitkin Buenos Airesin katuja Carles Darwinin seurassa! Mielenkiintoinen kirja, josta lisää omassa postauksessaan myöhemmin.

Ruoaksi valmistin tietenkin norjalaisittain kalaa, tällä kertaa paistettua lohta. Lisäksi olen napostellut kirsikoita ja juonut jääteetä ja gin tonicia. Tajusin, että olen unohtanut ostaa siideriä ja koska Norjassa ei myydä sunnuntaisin alkoholia (eikä lähikauppa ole edes auki), kaivoin kaapin pohjalta giniä ja valmistin siitä kesäisen viileän drinkin.

Aika kuluu kovaa vauhtia ja pian kello on täällä Norjassa jo kahdeksan. Luulen, että yritän lukea illan aikana enää yhden kirjan. Olin varma, että lukaisisin tänään ainakin yhden Ibsenin teoksen, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että haluaisin vaihteen vuoksi lukea naiskirjailijaa. Ja ehkä vaikka jonkun dekkarin. Norja on tunnettu dekkarimaa, joten olisi luontevaa ottaa maratonille mukaan yksi dekkarikin. Tarjolla olisi ainakin Karin Fossumia, Anne Holtia ja Unni Lindelliä. Hmm… taidan valita tuon Fossumin. Ja voihan olla, että jos uni ei tule, ehdin yöllä lukea vielä yhden Ibseninkin.

Luulen, että yöllä täytyy kuitenkin myös nukkua, joten maratonistani tuskin tulee 24 tunnin mittaista. Tarkoitus on kuitenkin lukea sinnikkäästi siihen asti, että on pakko käydä nukkumaan. Tähän asti homma on tuntunut oikein mukavalta. Vähän olen hämmästellyt sitä kuinka nopeasti aika on suhahtanut. Jotenkin suunnittelin, että olisin voinut maratonini lomassa käydä vaikka lenkillä tai vähän siivoilla kotia, mutta taidan hylätä molemmat suunnitelmat. Huomenaamulla sitten levänneenä lupaan lähteä lenkille. Vähän muuten jo jännittää, että millaisia unia mahdan tämän kaiken jälkeen nähdä! Unimaailmani on yleensäkin melkoisen villiä, joten hauska nähdä kuinka aivoni reagoivat kaikkiin näihin tarinoihin! Jollain tapaa tästä lukumaratonista tulee mieleen Rakkautta & Anarkiaa -festarit, joilla joskus aikoinaan katselin 15 elokuvaa viidessä päivässä. Kerran elokuvateatterista ulos kävellessäni eteen tuli reportteri, joka kysyi, että mitäs elokuvia olen festivaalien aikana nähnyt. Seisoin siinä pöllämystyneenä eikä mieleeni tullut yhtään ainoaa. Tiesin nähneeni yli 10 elokuvaa, mutta sillä hetkellä en muistanut niistä ainottakaan!

Klo 01.50

Oho, kylläpäs kello on jo paljon! Tämä viimeinen Fossumin dekkari piti kyllä tiukasti otteessaan ja vaikka pidinkin välillä taukoja (päädyin sitten kuitenkin imuroimaan makuuhuoneen…) niin enpä olisi uskonut, että kirjan lukemiseen meni näin kauan. Kirja oli niin jännittävä, että aika todellakin suhahti ohi. Loppua kohden myös tämä kirja sai niitä norjalaisia hyytävän surullisia sävyjä, mutta onneksi dekkareita lukiessani osaan itse pysytellä astetta karskimpana enkä ahdistu tapahtumista liikaa. Fossumin “Varoitus” muistutti muuten jossain määrin Matti Yrjänä Joensuun dekkaria “Harjunpää ja kiusantekijät“, teema oli vähän samanlainen. Mutta tästäkin kirjasta siis myöhemmin lisää. Sen voin sanoa, että pidin tarinasta huomattavasti enemmän kuin toisesta Fossumilta lukemastani kirjasta “Rakas Poona“.

Nyt alan vähitellen siirtyä sängyn puolelle. Saa tosiaan nähdä millä tavalla kirjojen tapahtumat siirtyvät uniini!

Tämä elämäni ensimmäinen lukumaraton on ollut erittäin kiinnostava kokeilu! Sivuja tuli luettua n. 850 ja kirjoja yhteensä 4. Kirjat olivat keskenään sopivan erilaisia, mutta mahdollista seuraavaa kertaa varten kannattaisi varmaan ottaa mukaan muutama kevyempi ja leppoisampikin kirja. Nämä tämän päiväiset olivat kaikki melkoisen tujua kamaa.

Luulen, että maratonissa oli itselleni kaikkein tärkeintä kokea, että tämä on yhä mahdollista. Vaikka elän jonkinlaisia ruuhkavuosia ja arki on toisinaan yhtä kiirettä, on minulla silti edelleen mahdollisuus pyhittää kokonainen päivä vain itselleni ja omalle harrastukselleni. Tällä kertaa teemana oli lukeminen. Ehkä seuraava kokonainen oma päiväni kuluu liikunnan tai meditaation parissa. Tai kenties ensi kesänä pidänkin lukumaratonin kokonaan norjaksi… Niin tai näin, nyt olen todistanut itselleni, että tällainen on mahdollista. Elämääni mahtuu myös tämän kaltaista itseni hemmottelua. Enää ei tarvitse haikailla niitä kouluaikojen pitkiä kesälomia. Nyt tiedän, että niin halutessani, mahtuu tähän nykyiseenkin elämään (toisinaan) taukoamatonta lukemista. Oi onnea!

Lopuksi haluan vielä lausua suuren kiitoksen teille mukana eläjille ja tsemppaajille! Kommentteja on ollut ihana saada, kiitos niistä! Mutta nyt nukkumaan!