Kuva: Linda Bournane Engelberth / Oktober

Hanne Ørstavik (1969) on Norjan arvostetuimpia nykykirjailijoita. Ørstavik syntyi Finnmarkissa Pohjois-Norjassa ja myös monet hänen kirjoistaan sijoittuvat pimeään, kylmään ja karuun pohjoiseen.

Esikoisromaani ”Hakk” julkaistiin 1994 ja siitä lähtien Ørstavik on julkaissut uuden romaanin vähintään joka toinen vuosi. Tähän mennessä kirjoja on ilmestynyt jo 10 ja suomeksi näistä on käännetty neljä. ”Rakkaus” vuodelta 1997 kertoo sydäntä särkevän tarinan äidistä ja pienestä pojasta, jotka eivät yrityksistä huolimatta kohtaa. Itsekeskeinen äiti elää täysin omissa maailmoissaan eikä huomaa kuinka lapsi kaipaa ja janoaa huomiota. ”Pappi” taas kertoo nuoresta naispapista, joka joutuu kohtaamaan teinitytön itsemurhan. “Papille” myönnettiin vuonna 2004 Norjan suurin kirjallisuuspalkinto Brage.

Ørstavik kirjoittaa surullisia ja pessimistisiä kirjoja, mutta oi niin kauniita! Ørstavikin kieli on tarkkaa ja voimakasta, teemat suuria ja huomiot viisaita ja kirkkaita. Ørstavik on ehdottomasti yksi omista lempikirjailijoistani. Hänen kirjojaan ei voi hotkia, mutta niitä voi nautiskella hitaasti kuin hyvää viiniä.

Hanne Ørstavik on voittanut melkoisen määrän erilaisia kirjallisuuspalkintoja, kuten nuorelle lupaavalla kirjoittajalle myönnettävän Sult-palkinnon, naiskirjailijalle jaettavan Amalie Skram –palkinnon sekä Brage-palkinnon. Kaiken kaikkiaan ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirjailija, jonka kirjoja soisin luettavan enemmän myös Suomessa!

Ja loppukevennykseksi kerrottakoon vielä, että asuin muutama vuosi sitten samassa kaupunginosassa Ørstavikin kanssa ja törmäsinkin häneen usein kadulla. Joka kerta kirjailija oli aivan pökerryttävän tyylikäs toinen toistaan taiteellisemmissa hatuissaan ja takeissaan. Ihana nainen!

Olen kirjoittanut Ørstavikin kirjasta ”Pappi” täällä ja kirjasta “Rakkaus” täällä.