Kuva: Reeta / Les! Lue!

Tänään on Elämäkertahaasteen toisen minihaasteen viimeinen päivä, joten ehdin vielä mainiosti bloggaamaan lukemastani sarjakuvaelämäkerrasta.

Ola A. Hegdalin kirjoittama ja Tore Strand Olsenin piirtämä ”Jeg, Arne Næss – Et tegnet liv” kertoo Norjan kenties kuuluisimman filosofin Arne Næssin tarinan sarjakuvan muodossa. Kirja on kirjoitettu yhteistyössä Næssin itsensä kanssa, miehen ollessa 91-vuotias, (Næss eli lopulta 96 vuotiaaksi) ja se on yllättävänkin selkeä kuvaus filosofin elämästä, vaikka paljon painavaa asiaa on ympätty alle sataan sivuun.

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Arne Næss oli itselleni hämärästi tuttu, sillä suoritin aikoinaan yliopistossa useita ympäristöfilosofian kursseja. En silti tiennyt miehen elämästä sen enempää yksityiskohtia. Olin saanut käsityksen, että Norjassa häneen suhtauduttiin, ainakin miehen viimeisinä vuosina, ihaillen ja lempeydellä. Olin törmännyt useissa lehtijutuissa tähän valkohapsiseen ja vahvasti menninkäisen näköiseen filosofiin. Kirjasta välittyy tunne, että filosofi oli toisaalta humoristinen ja vaatimaton introvertti, toisaalta älykäs ja yhteiskunnallinen maailmanparantaja.

Arne Næss syntyi 1912 ja oli lapsena vilkas ja kekseliäs. Hän innostui jo nuorena vuorikiipeilystä  ja jatkoi tätä harrastusta läpi elämänsä eri puolilla maailmaa. Parikymppisenä Næss tutustui sekä psykoanalyysiin että Weinin piirin loogisiin empiristeihin (loogiset empiristit kuvataan sarjakuvassa hauskasti keskiaikaisina sotureina, jotka taistelevat hirveää nonsense-lohikäärmettä vastaan). Myöhemmin mies toimi tutkijana ainakin Berkeleyn ja Oslon yliopistoissa ja kehitti ajatusta “possibilismista”. David Humeen pohjaten Næss ajatteli, että koska mikään ei ole lopulta varmaa, on kaikki mahdollista. Erilaisia mahdollisuuksia on miljoonia ja taas miljoonia ja mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Næssin mielestä nämä lukemattomat mahdollisuudet olivat innostava ja vapauttava ajatus. (Tähän väliin pahoittelut, etten ole varma mikä “possibilismen” on suomeksi! Muistan kyllä lukeneeni käsitteestä, mutta mielestäni jollakin toisella nimellä. Tässä ei kuitenkaan ole kyse ihan samasta kuin Leibnizin mahdollisissa maailmoissa.)

Arne Næssissä oli jo nuorena syntynyt rakkaus metsään ja luontoon ja kenties tärkeimmän antinsa filosofialle mies antoikin kehittäessään 1970-luvulla syväekologian ja sen 8 periaatetta. Syväekologia pohjaa mm. Spinozaan, Gandhiin ja Rachel Carsoniin. Siinä korostetaan kaikkien elollisten olentojen yhteyttä toisiinsa ja luonnon itseisarvoa. Kun Næss alkoi kunnolla kehittää oppiaan päätti hän irtisanoutua virastaan Oslon yliopistossa, jotta voisi elää vapaammin omien arvojensa mukaan. Mies vietti pitkiä aikoja vuorilla sijaitsevassa mökissään ja yritti elää siellä mahdollisimman ekologisesti ja yksinkertaisesti. Myöhemmin 1980-luvulla Arne Næss oli mukana myös Norjan Ympäristöpuolueessa. Næss ei kuitenkaan ollut linkolalainen ihmisvihaaja, vaan koki, että ihmiskunnalla on itseisarvo siinä missä muillakin eliöillä. (Heh, mielenkiintoista sinänsä, että Norjan kuuluisin ekofilosofi oli hyväntuulinen ja humaani vuorikiipeilijä, kun taas Suomen kuuluisin ekofilosofi on kärttyinen kalastaja, joka toivoo ihmiskunnalle mahdollisimman nopeaa tuhoa. Mitähän tämä mahtaa kertoa näiden kahden maan eroista?)

Arne Næss oli myös kolme kertaa naimisissa ja vaikka hän epäileekin kirjassa olleensa yhtä hankala kumppani kuin Sokrates aikoinaan, päätyivät kaikki vaimot lopulta asumaan sopuisasti saman kadun varrelle.

Kaiken kaikkiaan tämä sarjakuva-elämäkerta oli mielenkiintoinen ja avartava ja innosti lukemaan lisää Arne Næssistä ja hänen filosofiastaan. Kirjassa mainitaan lyhyesti myös toinen erittäin kiinnostava norjalainen filosofi, Peter Wessel Zapffe, josta haluan myös oppia lisää. Kenties blogini ensi vuoden teema voisikin olla norjalaiseen filosofiaan tutustuminen…

Kirja on lainattu kirjastosta. Kaffe Forlag julkaissut kirjan norjaksi vuonna 2001.