Kuva: Reeta / Les! Lue!

Olen viettänyt melkoista blogihiljaisuutta koko marras-joulukuun, pahoittelut siitä! Marraskuussa oli kolme älyttömän kiireistä viikkoa, joiden jälkeen olin niin puhki, että halusin vain laiskotella, kunnes yhtäkkiä viime viikolla tajusin, että joulu onkin jo ovella, joten aika on sujunut jouluvalmisteluissa. Kaikesta tästä johtuen ehdin vasta nyt raapustamaan raporttia taannoisesta Joulupukki-satutunnistani. Lyhyestä virsi kaunis: hyvin meni! Suomenkieliselle satutunnille saapui vain 26 ihmistä, mutta norjankielisellä satutunnilla oli yli 40 kuulijaa, mikä oli mielestäni oikein mukavasti. Molemmat esitykset sujuivat hyvin, yleisö käyttäytyi enkelimäisesti ja monet kiittelivät tilaisuuden mukavaa ja rauhallista tunnelmaa. Sain useammaltakin ihmiseltä kiitosta siitä, että ääntäni on mukava kuunnella, mikä oli melkoinen yllätys, sillä olen itse monesti ajatellut, että ääneni on jotenkin nariseva. En tiedä mistä tällainen mielikuva on tullut, mutta olipa ihana kuulla täysin päinvastaisia kommentteja! Myös Eldorado-kirjakaupan yleisötila sopi tällaisen satutunnin järjestämiseen loistavasti. Tekniikka toimi ja henkilökunta oli todella avuliasta. Monet satutunnille saapuneet päivittelivät ääneen miten hieno itse kirjakauppa on ja onhan se! Olen kirjoittanut Eldoradosta aiemmin ainakin täällä ja täällä. Iso kiitos Eldoradolle, että sain järjestää satutunnit tiloissanne!

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Itselleni koko hommassa oli ehkä tärkeintä se, että ylipäätään sain tilaisuuden järjestettyä, sillä hoidin kaiken ideoinnista mainostukseen asti aivan yksin. Itselleni oli myös aika iso juttu uskaltaa esiintyä norjaksi näinkin suurelle ja tuntemattomalle yleisölle ja huomata, että osasin jopa nauttia esiintymisestä! Kotoutumisessa on taas otettu askel, kun norjaksi esiintyminen tuntuu näin luontevalta ja jopa helpolta. Monet tulivat tilaisuuden jälkeen kehumaan Mauri Kunnasta ja erityisesti hänen kuvituksiaan (heijastin kirjan kuvitusta projektorilla seinälle) ja osa yleisöstä myös osti tilaisuuden jälkeen Kunnaksen ‘Julenissen‘-kirjan, joten nyt on taas edistetty suomalaisen kirjallisuuden matkaa Norjassa, ainakin pikkuisen! Samalla haluankin kiittää Kunnaksen edustajia sekä Suomessa että Norjassa, että sain luvan itse tilaisuuden järjestämiseen!

Ainoa mistä olen hieman pettynyt on tuon suomenkielisen tilaisuuden osallistujamäärä. Omista tutuistani pääsi paikalle vain muutama ja esimerkiksi suomikoululaisia ei näkynyt juuri lainkaan, vaikka olin mainostanut tilaisuutta niin paljon, että varmasti kaikki olivat siitä kuulleet. En oikein osaa vetää tästä muuta johtopäätöstä kuin sen, ettei suomenkielisille satutunneille sittenkään ole tilausta täällä Oslossa. Olen itse aina raahannut lapseni jokaiseen ulkosuomalaisille lapsille suunnattuun tapahtumaan ja iloinnut jokaisesta tilaisuudesta, jossa pääsen altistamaan häntä suomen kielelle, mutta ilmeisesti muille Oslossa asuville suomalaisperheille tämän tyyppiset tilaisuudet eivät ole niin tärkeitä, ainakaan tässä muodossa. Olenkin tyytyväinen, että testasin konseptia tällä tavalla kerran, ennen kuin lähdin suunnittelemaan muita vastaavia tapahtumia. Nyt tiedän, että ahkerakaan mainostus ei välttämättä tuo paikalle kovin monia ulkosuomalaisia.

Sen sijaan iloitsen siitä, että norjankieliselle satutunnille riitti väkeä ja luulen, että hylkäänkin nyt ideat uusista suomenkielisistä projekteista ja keskityn näihin norjalaisille suunnattuihin tilaisuuksiin. Nyt tiedän, että pystyn järjestämään onnistuneen norjankielisen satutunnin, aivan yksin ja hyvin minimaalisilla resursseilla, joten nyt vain pohtimaan minkälaisen kirjallisuustilaisuuden voisin seuraavaksi järjestää. Ehkä seuraavaksi jotain aikuisille? Saa nähdä!

Kaiken kaikkiaan satutunnista jäi oikein hyvä mieli. Pyysin yleisöltä jälkikäteen myös palautetta ja niiden palautelappujen lukeminen on ollut oikein mukavaa. Iso kiitos kaikille, jotka saavuitte paikalle!

Samalla haluan toivottaa oikein hyvää joulua kaikille blogini lukijoille! Olen tässä loppuvuodesta pohtinut paljon blogini tulevaisuutta ja luulen, että jos haluan säilyttää mielenkiinnon hommaan, niin blogin suhteen täytyy tapahtua jotain muutosta. Vielä ei ole ihan varmaa mitä muutos tuo mukanaan, joten siitä kaikesta lisää vasta tammikuun puolella. Siihen asti hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Palautelappuja. Kuva: Reeta / Les! Lue!