Kuva: Reeta / Les! Lue!

“Juoksen puhelimeen – puhun Kaliforniaan. Siellä on nyt yö, pehmeä ja ihmeellinen on ilma siellä yöllä. Täällä on aurinkoista ja lunta kuusenoksilla ulkona. Minä elän yhtä elämää ja puhun toisen kanssa. Huono omatunto vaivaa minua. Koska olen huono äiti, koska en ehdi kaikkea, en vastaa kirjeisiin, en korjaa hanoja jotka saavat vuotaa kuukausikaupalla.

Juon kahvia naapurirouvan kanssa ja puolustelen keikkea mitä teen, tiedän, ettei hän ikinä voi ymmärtää miksi tämä on tärkeää minulle.

(…) Nämä ovat minun ajatuksiani kun yritän kirjoittaa, miten hyvä on tällainen elämä, joka tarjoaa niin paljon vapautta – niin monta valinnanmahdollisuutta.”

Luin Liv Ullmannin kirjan “Muutos” osana lukumaratoniani heinäkuussa. Se sopi hyvin myös Helmet-lukuhaasteen kohtaan “Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta“, sillä nappasin kirjan aikoinaan mukaani Kampin kierrätyshyllystä ilman kansipaperia. Tiesin toki kuka Liv Ullmann oli ja olen aina tykännyt hänestä valtavasti näyttelijänä, mutta en tiennyt hänen koskaan kirjoittaneen mitään enkä tiennyt minkälainen kirja oli kyseessä. Romaaniksi epäilemäni teos osoittautui kuitenkin muistelmateokseksi, jonkinlaiseksi lyhyeksi omaelämäkerraksi.

“Muutos” on julkaistu 1976, joten se ei tietenkään kata Ullmannin elämää kuin n. 35-vuotiaaksi. Se kautta pääsee kuitenkin kurkistamaan erittäin mielenkiintoisen vaiheeseen Ullmannin elämässä. Millaista oli olla kansainvälinen elokuvatähti ja yksinhuoltajaäiti 70-luvulla? Kirjan julkaisun aikoihin Liv Ullmannin tytär Linn on 10-vuotias ja Liv on eronnut tämän isästä Ingmar Bergmanista vain muutamaa vuotta aikaisemmin. Liv on jo saavuttanut mainetta Hollywoodissa, mutta hän haluaa asua tyttärensä kanssa Oslossa, mistä seuraa jatkuvaa lentämistä maasta ja maanosasta toiseen. Liv saataa kuvata alkuviikosta elokuvaa Hollywoodissa, lentää sitten Pariisiin antamaan haastatteluja ja näytellä loppuviikosta teatterissa Oslossa, tuntien samalla kroonista syyllisyyttä siitä, ettei ehdi viettää enemmän aikaa tyttärensä kanssa.

“Muutos” jakautuu neljään osaan, joissa kuvataan Livin lapsuutta Trondhemissa, elämää Bergmanin kanssa, uraa Hollywoodissa ja lopulta yleisiä ajatuksia näyttelijäntyöstä. Kirjan punaisena lankana kulkee ennen kaikkea yritys yhdistää työ ja äitiys. Liv kuvaa sekä Oscar-juhlien glamouria että yksinhuoltajaäidin arkea. Hollywoodiin näyttelijä suhtautuu melkoisella epäluulolla. Hän kuvaa tapaamiaan stressaantuneita ja hermostuneita ihmisiä ja kertoo, kuinka hänelle sanotaan suoraan, ettei hänelle naisena makseta samaa palkkaa kuin miehille, sillä miesten tehtävänä on elättää itsensä lisäksi perheensä. Mitäpä siitä, että tässä yksinhuoltajaperheessä elättäjä onkin nainen. Toisaalta norjalaisena Ullmann osaa arvostaa myös Kalifornian lämpöä ja valoa ja osaa selvästi myös nauttia Hollywoodin tarjoamista eduista ja siitä, että pääsee näyttämään maailmaa myös tyttärelleen. Näyttelijänä hänelle on kuitenkin kaikkein tärkeintä työskentely teatterissa ja yhteys kollegoiden ja yleisön kanssa.

“Jätän ensiluokkaisen salongin, kirjailijan tulevaisuudensuunnitelmat, Hollywoodin. Olen matkalla Norjaan. Matkalla teatteriin ja illan esitykseen. Olen iloinen.

Minua odottaa vapauden tunne salin hiljaisuudessa ja naurussa. Tämä kontakti on todellinen palkkioni – paljon enemmän kuin aplodit perästäpäin.”

“Muutos” kuvaa myös Ullmannin elämään Bergmanin kanssa, suhteen intohimoa ja riitoja ja työskentelyä oikuttelevan ohjaajaneron kanssa, mutta itseäni nämä kuvaukset eivät kiinnostaneet niin paljon kuin kirjan muu anti. Ehkä äitiyden ja työnteon kuvaus on jotenkin ajattomampaa ja yleismaailmallisempaa kuin Bergmanin mielialojen vaihteluiden seuraaminen. Se kuitenkin käy ilmi, että juorulehdistö osasi hommansa jo 70-luvulla…

“Julkisuus yksityisen surun ympärillä. Lehdet, jotka ruotivat elämäämme. painoivat sormensa siihen, missä teki kipeää. Viikkolehtien kannessa kuvia yhdessäolomme alkuajoilta. Hymyileviä ja iloisia kasvoja, alla mustat otsikot: HÄNEN UUSI ELÄMÄNSÄ ILMAN LIVIÄ. LUE TARINAN LOPPU. Onnettomuudessamme me olime sinuja puolen Sandinavian kanssa.

Muuan lehtimies soitti ystävällisen osaaottavalla äänellä ja sanoi, että sain valita, kertoisinko itse totuuden – vai olisiko heidän pakko julkaista oma versionsa. Muuan toinen kysyi, voisinko antaa hänelle Ingmarin uuden naisen puhelinnumeron.”

Kaiken kaikkiaan “Muutos” oli oikein ihana yllätys kirjana. Kirjan avatessani en lainkaan tiennyt mitä ryhdyin lukemaan, mutta tykkäsin kovasti Ullmannin tavasta kuvata elämäänsä. Kirja herätti myös suuren mielenkiinnon nähdä enemmän Ullmannin elokuvia ja hänestä kertovia dokumentteja. Suosittelen!

Kirja on löydetty kierrätyshyllystä. Se on julkaistu alunperin norjaksi vuonna 1976. Tammen suomenkielinen laitos on samaltavuodelta 2015. Kirjan on suomentanut Rauno Ekholm ja alkuperäinen nimi “Forandringen“.