Kansi: Pasi Pitkänen / WSOY/Piggsvin forlag

Tässäpä kirjasarja, joka sopii blogini teemaan kuin nakutettu! Bloggaan suomalaisesta ja norjalaisesta kirjallisuudesta ja tykkään sekä dystopioista että nuortenkirjoista, joten tämä kirjasarja napsahtaa kohdallani hienosti maaliin. “Kepler62” on nimittäin suomalaisen Timo Parvelan ja norjalaisen Bjørn Sortlandin yhdessä kirjoittama varhaisnuorille suunnattu dystopiasarja. Kirjasarja ilmestyy yhtä aikaa sekä Suomessa että Norjassa ja siksipä myös minä julkaisen kirja-arvosteluni yhtä aikaa sekä suomeksi että norjaksi.

Viime vuosina on ollut käynnissä todellinen dystopia-buumi ja erityisesti nuorille aikuisille suunnatut dystopiat ovat saavuttaneet valtavan suosion. En osaa sanoa mitä esimerkiksi “Nälkäpeli“-sarjan suosio kertoo ajastamme, mutta ilmeisesti tämän dystopia-buumin innoittamana myös tämä Parvelan ja Sortlandin uutuussarja sijoittuu masentavaan ja ankeaan tulevaisuuteen. Sarjan ensimmäinen osa “Kepler62 – Kirja yksi: Kutsu” on kuitenkin suunnattu huomattavasti “Nälkäpelin” lukijoita nuoremmille.  Uskoisin, että kirja voisi hyvinkin iskeä samaan joukkoon, jolle sopivat ensimmäiset Harry Potter -kirjat. “Kepler62” on selvästi lastenkirja, mutta sen tunnelma on sen verran synkkä, että ainakaan omalle 7-vuotiaalle tyttärelleni en uskalla tätä vielä lukea. Mikä on ehkä ihan hyväkin, sillä sitten muutaman vuoden päästä, kun lapsi on jo vanhempi, ovat sarjan loputkin osat ehtineet ilmestyä ja voimme ahmaista ne kerralla kaikki.

“Kepler62” on nimittäin kuusiosainen kirjasarja, josta on tänä syksynä ilmestynyt vasta kaksi ensimmäistä osaa. Vuonna 2016 ilmestyvät sarjan kolmas ja neljäs osa ja viides ja kuudes osa näkevät päivänvalon vuonna 2017.  Jännä nähdä minkälaisen suosion tämä kirjasarja saavuttaa ja kummasta maasta se löytää enemmän faneja, Suomesta vai Norjasta. (En tiedä onko oikeuksia myyty vielä muualle, mutta veikkaan että on.) Kirjailijat ovat suunnitelleet tarinan yhdessä ja kirjoittavat vuorotellen joka toisen kirjan. Sarjan ensimmäisen osan on kirjoittanut Parvela.

“Kotona oli hiljaista. Tietysti oli. Isä ei ollut koskaan asunutkaan siellä, ja äiti oli taas etsimässä töitä, ruokaa, parempaa elämää, mahdollisuutta, oikeastaan mitä vain muutosta.”

“Kepler62” kertoo veljeksistä, Arista ja Janista, jotka elävät Blade Runner -henkisessä tulevaisuudessa. Tässä maailmassa on ruoasta pula ja työvoiman ikääntyessä huolestuttavasti, on kahdeksanvuotiaista neurotuunattu ammattimaisia lääkäreitä ja muita asiantuntijoita. Veljekset pelaavat yöt läpeensä tietokonepelejä ja odottavat äitiään kotiin. Pikkuveli Jani on sairas ja isoveli yrittää pitää tästä huolta. Tunnelma on jo lähtökohdiltaan ankea ja pahemmaksi menee.

“Hänen kädessään oli peli, jota kukaan ei vielä ollut läpäissyt. peli, jonka ympärillä liikkui hurjia huhuja. Joidenkin mukaan siihen oli piilotettu salainen taso, ylimääräinen kenttä viimeisen kentän jälkeen. Ja vieläkin hurjempi huhu oli liikkeellä: ne, jotka läpäisivät pelin, saivat kutsun. Millaisen kutsun? Minne? Mitä se tarkoitti? Kukaan ei tiennyt.”

Veljekset saavat käsiinsä tavoitellut “Kepler62” -pelin, joka imaisee heidät mukaan pelottavaan seikkailuun. Miksi harmaat miehet ajavat heitä takaa? Miksi kotiin palaava äiti käyttäytyy omituisesti? Ja voiko pikkuveljen tuntematon sairaus liittyä jotenkin salaperäiseen peliin? Kirjasarjan ensimmäinen osa etenee hengästyttävää vauhtia ja loppuu melkoiseen cliffhangeriin, joten toivon saavani myös sarjan seuraavan osan pian käsiini.

Kuva: Reeta / Les! Lue!

“- Miksi me pakenemme? Me emme ole tehneet mitään väärää.

– Me olemme katkaisseet hälytyslangan. Ne tietävät nyt meistä ja haluavat tehdä meistä onnellisia.

– Mitä pahaa siinä on?

– Se… en tiedä. Lasten pitää olla onnellisia ja huolettomia, silloin he eivät aiheuta ongelmia.”

Pidän kovasti myös Pasi Pitkäsen runsaasta kuvituksesta. Angry Birds -kuvittajana tunnetun Pitkäsen kuvat vievät tarinaa saumattomasti eteenpäin ja lisäävät ennestään tarinan elokuvamaisuutta.

Ylipäätään koko konsepti toimii sen verran hyvin, että hämmästyn kyllä, jos tästä kirjasarjasta ei tule hittiä. Tarina sekoittaa samaan pakettiin jännitystä, avaruusseikkailuja, veljestarinaa ja ainakin jossain määrin myös yhteiskuntakritiikkiä. Ei siis mitään perinteisimpiä lastenkirjateemoja. Kannattaa ehdottomasti tutustua!

Kirjasta ovat bloganneet ainakin Luminen omena, Kirjahilla ja Kirjavinkit.

WSOY:n suomenkielinen versio on saatu arvostelukappaleena, Piggsvin forlagin norjankielinen versio on kirjastosta. Julkaistu vuonna 2015.