Lasten- ja nuortenkirjat / Lukumaraton / Norjalaiset kirjat / Romaanit / Tietokirjat

Sofian maailma -lukumaraton

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Klo 7.00

Tästä se alkaa – tämän vuoden lukumaraton! Tällä kertaa kyseessä on tiiliskivi-maraton, eli tarkoituksena on lukea päivän aikana yksi kokonainen tiiliskivi, tällä kertaa Jostein GaarderinSofian maailma“. Olen lukenut kirjan aiemmin kahdesti, mutta kummastakin kerrasta on jo aikaa.

14-vuotiaana sain joululahjaksi jopa kaksi kappaletta “Sofian maailmaa”. Fiksut sukulaiset ymmärsivät, että tämä saattaisi olla minun kirjani. Muistan hyvin sen jouluyön, jolloin makasin yksin valveilla muun perheen nukkuessa. Muualla asunnossa oli pimeää, mutta minun sängyssäni lämmintä ja turvallista ja hyvin pian tajusin kohdanneeni kirjan, jota tulisin rakastamaan kiihkeästi.

Jotkut sanovat, että lasten mielestä kirjan tarina on kiehtova, mutta mukana on liikaa monimutkaista filosofiaa. Aikuisille taas kirjan tarina on liian lapsellinen, mutta filosofiset kohdat kiinnostavia. Minä olin luultavasti kirjaa lukiessani juuri oikeassa iässä, sillä nautin valtavasti sekä itse tarinasta että filosofian historiasta.

Minun elämäni kirja muutti ihan konkreettisestikin, sillä “Sofian maailman” jälkeen aloin lukea filosofiaa enemmänkin, mm. Esa Saarista, Bertrand Russellia,  Platonia ja Aristotelesta. Innostus jatkui yläasteen ja lukion läpi ja lopulta aloitinkin opinnot yliopistossa, pääaineenani teoreettinen filosofia. Sofian ansiota sekin.

Tänään on siis tarkoitus palata tämän nuortenkirja-klassikon pariin ja kokeilla miltä se maistuu tällaisen varhaiskeski-ikäisen suussa. Siitä olen varma, että jälleennäkemisestä tulee tunteikas, toivottavasti positiivisen tunteikas.

Päivitän tunnelmia pitkin päivää, joten tervetuloa mukaan, kommentoidakin saa!

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Klo 11.45

Lukumaratonini häiriityi heti alkuun erään työtehtävän vuoksi, joten aamuni ei kulunutkaan täysin lukemisen parissa. Nyt työt on tehty ja kirjaakin on luettu reilut 100 sivua. Olemme tutustuneet kirjan päähenkilöön, 14-vuotiaaseen Sofia Amundseniin, joka löytää postilaatikostaan kirjelapun, jossa on yksi suuri kysymys: “Kuka sinä olet?” Pian kirjeitä alkaa saapua lisää ja yhtäkkiä Sofia löytää itsensä keskeltä kirjemuotoista filosofian historian kurssia. Hänen salaperäinen opettajansa haluaa herätellä Sofiaa ennen kuin tästä kasvaa aikuinen, joka ottaa maailman itsestäänselvyytenä.

Valkoista kaniinia vedetään tyhjästä silinteristä. Koska kaniini on erittäin suuri, temppu kestää monta miljardia vuotta. Kaikki ihmislapset syntyvät kaniinin karvojen päähän. Sieltä heidän on hyvä tarkkailla taikatemppuja. Kasvaessaan lapset kuitenkin ryömivät yhä syvemmälle kaniinin turkkiin ja jäävät sinne. Siellä heillä on niin miellyttävää, etteivät he enää ikinä uskalla kiivetä takaisin karvoja pitkin ylös. Vain filosofit tohtivat lähteä vaaralliselle matkalleen kielen ja olemassaolon äärirajoille.

Sofian lisäksi olemme tutustuneet myös luonnonfilosofiehin, Sokrateeseen ja Platoniin. Olemme myös syöneet aamupalaa ja juoneet monta kuppia höyryävää teetä. Matka jakuu!

 

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Klo 14.30

Viimeisen sadan sivun aikana olemme tutustuneet Aristoteleeseen, hellenismiin ja kristinuskoon. Sofia ja Alberto Knox ovat juuri tavanneet kirkossa yöllä kello 4.00 ja keskiaika on alkanut. Ilokseni voin sanoa, että kirja on aivan yhtä ihana kuin muistinkin!

Minä itse olen taas kerran miettinyt miten paljon kaipaankaan takaisin yliopistolle. En haluaisi tutkijaksi, vaan takaisin opiskelijaksi. Opiskeluvuosiin liittyi tietenkin valtavasti epävarmuutta ja yleistä ahdistuneisuutta, mutta myös paljon puhdasta iloa siitä, että saan oppia, tutkia, ihmetellä ja oivaltaa. Tänä vuonna liityin mukaan Helsingin yliopiston Alumni-verkostoon, lähinnä siksi, että nyt saan Yliopisto-lehden kotiin kannettuna. Jo tuon lehden selailu lievittää hiukan kaipuutani. Varmasti vielä jossain elämänvaiheessa palaankin opiskelijaksi, mutta se aika ei ole ihan vielä. Olen kuitenkin päättänyt, ettei filosofian kertaaminen pääty tähän kirjaan, vaan aion kahlata vielä uudelleen kasan vanhoja oppikirjojanikin.

 

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Klo 16.15

Tässä vaiheessa olemme harpponeet läpi keskiajan, renesanssin ja barokin ja tutustuneet mm. Augustinukseen, Tuomas Akvinolaiseen, Decartesiin ja Spinozaan. Itse pidän sekä Augustinusta että Tuomas Akvinolaista sympaattisina hahmoina, mutta suosikkini on kyllä ehdottomasti looginen ja rationaalinen Descartes. Ajattelen, siis olen Descartes-fani.

Sofian itsensä tarina on alkanut saada yhä omituisempia muotoja. Kun Sofia ja filosofianopettaja Alberto yrittävät keskittyä tutkimaan historiaa, alkaa salaperäisen Hilden isä kiusata heitä yhä härskimmin. Vertaako Hilden isä itseään jumalaan? Miten hänen on mahdollista sekaantua milloin mihinkin, lähettää postikortteja tuulen mukana tai syntymäpäivätervehdyksiä banaaninkuoressa? Kuka Hilde on ja kuinka häneen voi saada yhteyden? Tarina alkaa saada yhä mystisempiä piirteitä.

Oman elämäni suuri mysteeri on tällä hetkellä se, ehdinkö todella lukea kirjan tämän vuorokauden aikana. Tarina on nyt puolessa välissä ja perhe palaa kotiin minä hetkenä hyvänsä. Saa nähdä miten loppuillan kanssa käy…

 

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Klo 20.00

Perhe on ruokittu, koululaista autettu läksy-kriisissä ja kirjaakin tahkottu taas 100 sivua lisää. Tällä kertaa olemme käsitelleet Lockea, Humea, Berkeleytä, ranskalaisia valistusfilosofeja ja Kantia. David Hume on muuten aina kuulunut Top 3 lempifilosofieni joukkoon. (Ne toiset kaksi ovat Ludwig Wittgenstein ja Emmanuel Levinas.) Rakastan Humen logiikkaa ja älyllistä rehellisyyttä. Miten vapauttavaa onkaan hyväksyä se, että kaikki on loppujen lopuksi epävarmaa!

Tässä vaiheessa kirjan tarinaa tapahtuu niin suuria käänteitä, että niistä en uskalla edes hiiskahtaa, voihan olla, että joillain blogini lukijoista on kirja vielä kokonaan lukematta. Voin kuitenkin luvata melkoista vauhtia ja yllätyksiä. Saamme vihdoin tutustua myös Hildeen.

Gaarder leikittelee kovasti myös omalla kirjailijan roolillaan ja pohtii kirjallisuuden ja kirjoittamisen filosofiaa ja etiikkaa. Saako kirjailija kirjoittaa mitä haluaa? Millä tavalla kirjan henkilöt ovat “olemassa”? (No, ainakin siinä Karl Popperin “kolmannessa maailmassa”, en muista tuleeko tästä lisää kirjan lopussa.) Onko itse kirjailija tarinan luojana verrattavissa jumalaan?

Matka jatkuu. Kirjaa on jäljellä vielä 200 sivua…

 

Kuva: Aschehoug

Kuva: Aschehoug

Klo 22.45

– Kapitalistisessa järjestelmässä työläinen tekee työtä toisen hyväksi, joten työ on hänelle ulkopuolista eikä siis kuulu hänelle. Työläinen alkaa vierastaa omaa työtään ja samalla omaa itseään. Siten hän menettää oman inhimillisen todellisuutensa. Hegeliläisittäin ilmaistuna Marx sanoo työläisen siis vieraantuneen.

– Minulla on täti, joka on ollut suklaatehtaassa töissä yli kaksikymmentä vuotta, joten ymmärrän varsin hyvin, mitä tarkoitat. Hän sanoo, että hänestä on joka aamu yhtä inhottavaa lähteä töihin.

– Jos hän inhoaa työtään, Sofia, niin silloin hänen täytyy tavallaan inhota itseäänkin.

– Ainakin hän inhoaa suklaakonvehteja.

Maraton lähenee loppuaan ja me olemme päässeet jo Marxiin asti. Herra Marx onkin yksi omia suosikkejani. Sen sijaan Hegeliin minulla on ollut aina huomattavasti hankalampi suhde. Darwin on symppis, mutta Freud ärsyttävä. Heitä kaikkia olemme käsitelleet viimeisten tuntien aikana. Samalla olen kuunnellut Suzanne Vegaa ja siivonnut keittiötä.

Kaiken kaikkiaan täytyy myöntää, että myös tällaisen maailmaan turtuneen aikuisen näkökulmasta “Sofian maailma” on loistava kirja. Olen ollut vähän yllättynyt siitä miten paljon kirjassa on filosofiaa ja miten vähän kehyskertomusta. Nuorempana kirjan kaksi puolta luultavasti sekoittuivat helpommin toisiinsa, nyt erotan selkeämmin tarinan ja teorioiden vaihtelut. Olen silti edelleen sitä mieltä, että vaihdokset ovat sulavia ja toimivia. En voi kuin ihailla Gaarderin taituruutta. En usko, että kovin muu olisi voinut kirjoittaa tällaista kirjaa: kertomusta, jossa yhdistyvät vetävä ja yllättävä juoni ja koko länsimaisen filosofian historia näin toimivasti.

Jäljellä on vielä vajaat sata sivua. Enköhän ehdi nekin lukea vielä ennen nukkumaan menoa. Sen kyllä olen lukiessani tajunnut, että tämän kirjan lukeminen yhdessä vuorokaudessa on minulle mahdollista vain, koska tarina ja teoriat ovat jo entuudestaan tuttuja. Jos lukisin kirjaa ensimmäistä kertaa, tarvitsisin ehdottomasti enemmän aikaa sulatteluun ja pohdiskeluun.

Jeps, ja sitten loppukiri!

 

Klo 1.00

Maraton on päättynyt! Kirjan loppu on todella vaudikas ja lukiessani muistin, että olin aikoinani hieman pettynyt tarinan loppuun. Teininä olin sitä mieltä, että kirja muuttui lopussa liikaa ja viimeiset luvut olivat liian surullisia. Tällä kertaa kuitenkin tykkäsin lopusta kovasti. Olenkin varmasti muuttunut vuosien myötä paljon myös itse lukijana. Oli kuitenkin ihanaa nähdä, että tämä klassikko on kestänyt aikaa. Olen nimittäin viime vuosina lukenut uudelleen monia nuoruuteni lempikirjoja ja huomannut isoja eroja siinä miten hyvin kirjat ovat säilyttäneet voimaansa. Joitakin kirjoja olen alkanut arvostaa vielä enemmän kuin nuorena, mutta toisten kohdalla olen saanut pettyä pahasti. “Sofian maailma” on kuitenkin ihana, tärkeä ja ajankohtainen edelleen.

Tähän onkin hyvä lopettaa. Nyt nukkumaan!

Kirja on oma. Julkaistu norjaksi vuonna 1991. Tammen suomenkielinen painos vuodelta 1994. Kirjan on suomentanut Katriina Savolainen ja sen alkuperäinen nimi on “Sofies verden“.

15 thoughts on “Sofian maailma -lukumaraton

  1. Oi mikä kirjavalinta! Minä luin Sofian hieman nuorempana kuin sinä. Historian tunneilla mainittiin antiikin filosofia ja siitä innostuneena luin vitosluokkalaisena Sofiankin. Silloin filosofiakohdat olivat hieman vaativia, mutta todella kiinnostavia. Tietysti muutkin jutut ovat vaikuttaneet pääainevalintaani (kuten lukion loistava opettaja), mutta Sofiasta tämä kaikki lähti minullakin.

    • Me ollaan samiksia. 😉

      Kirja muuten ilmestyi juuri silloin, kun itsekin olin 14 – onneksi! Olen kiitollinen siitä, että olin vielä tarpeeksi nuori lukiessani tätä ekaa kertaa. Mutta en ole ihan varma olisinko itse pystynyt lukemaan tän vielä vitosluokkalaisena. 🙂

      • Muistan, että kirjan lukemisessa kesti huomattavasti tavallista kauemmin, mutta oli lukeminen palkitsevaakin. Muutaman kerran olen kirjan lukenut jälkeenpäinkin. Viimeksi kai silloin, kun valmistauduin filosofian yo-kirjoituksiin. Olisi varmasti kiinnostavaa lukea se joskus taas uudelleen. 🙂

  2. Oijoi! Aion itse lukea Sofian maailman myös uudestaan nyt kun sullakin oli tää lukumaratonpäivä. Ei ikuna olis muuten tullut mieleen… Mutta nyt se siis konkreettisesti tulee taas vaikuttamaan lähitulevaisuuteen (vähintään minun) ja ties mihin se sitten johtaakaan. 🙂

  3. Ps. Kun luin tuon yhden aiemman lukumaratonipostauksen (jossa oli ihana aamuaiskuva) niin täytyy vaan sanoa, että ootko kyllä käsittämättömän nopea lukija!! Itse luin tänään Tero Tähtisen Virginian hiuksia ja on tosiaan mahtavaa kun on aikaa vain lukea koko päivä! Siksi olin kanssa ihan innostunut kuk huomasin aamulla sun lukumaratonin 🙂 🙂

  4. Ps. Kun luin tuon yhden aiemman lukumaratonipostauksen (jossa oli ihana aamuaiskuva) niin täytyy vaan sanoa, että ootko kyllä käsittämättömän nopea lukija!! Itse luin tänään Tero Tähtisen Virginian hiuksia (ootko lukenut?) ja on tosiaan mahtavaa kun on aikaa vain lukea koko päivä! Siksi olin kanssa ihan innostunut kun huomasin aamulla sun lukumaratonin 🙂 🙂

    • Joo, viime maratonilla keskityin enemmän ruokaan ja herkkuihin! 😀 Tällä kertaa olen lähinnä kitannut teetä. Viimeksi olin myös koko päivän yksin kotona, tänään tää on ollut tasapainottelua perheen kanssa.

      Luen yleensä n. 60 sivua tunnissa eli sivun minuutissa. Monet kirjabloggarit lukee vielä paljon nopeammin! (Tiedän, olemme keskustelleet tästä. 😀 )

      En oo lukenut tota Tähtisen kirjaa, täytyypä tutustua.

  5. Huh, jo postauksen otsikon ja kuvan näkeminen sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiissäni 😀 Sofian maailma on kohdallani eräänlainen murheenkryyni, yksi harvoista kesken jättämistäni kirjoista, joka kummittelee aina ja ikuisesti minulle kirjaston hyllyltä ja nykyään myös omasta hyllystäni. Olen sen verran sitkeä sissi, että haluan lukea tämän kirjan ja on parempi, että se löytyy omasta hyllystäni jos jossain välissä tulee se odottamani olo, että tämä on luettava. Kyllä minä vielä tämän selätän! Kunnioittava kumarrus ja hatunnosto, että luit tämän lukumaratonilla 🙂

    • 😀 Hihi, ihmisten kiinnostuksen kohteet on niin erilaisia. Mutta en mäkään olisi voinut tätä päivässä lukea, jos olisin ollut lukemassa ekaa kertaa tai en tuntisi aihetta muuten.

  6. Mahtava idea ja täytyy tunnustaa, nautin kirjasta näin “pikalukuna” sinun kauttasi paljon enemmän kuin koskaan livenä. Kahlasin sen kyllä joskus aikoinaan läpi, juuri ja juuri, mutta ei se minulle iskenyt koskaan. Uskaltaisinkohan ottaa uusinta yrityksen…? (ehkä en kuitenkaan päivässä!!) 🙂

  7. Pingback: Laiska bloggaaja huomaa olleensa ahkera! | Les! Lue!

  8. Pingback: Lukumaraton sunnuntaina 10.7.! | Les! Lue!

  9. Pingback: Silmätyksin (Bjørn Sortland) | Les! Lue!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s