Blogistanian Kuopus 2012 on tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävä kilpailu, jossa nostetaan esiin bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Tarkoitus on lisätä lasten- ja nuortenkirjallisuuden laaja-alaista lukemista ja näkyvyyttä. Kilpailuun voivat osallistua bloggaajat, jotka kirjoittavat blogiinsa kirjoista. Kilpailu koskee vuonna 2012 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta.

Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia.

Edellytys ehdolle asettamiseen on, että bloggaajan täytyy olla itse lukenut kirjat ja hänen on täytynyt kirjoittaa kirjoista blogiarvio omaan blogiinsa. Ehdokaslistassa on linkitettävä kirja blogiarvioon.

Oma ehdotukseni blogistanian Kuopus-palkinnon saajaksi on Salla Simukan nuortenromaani “Jäljellä“. Bloggasin kirjasta keväällä vanhassa blogissani ja kopioin tuon kirjoituksen nyt tähänkin. Asetan siis vain yhden ehdokkaan ja kirja saa 3 pistettä.

Kirjan arvio siis tässä:

Kansi: Ea Söderberg / Tammi

Mä vaan ihmettelen sitä, että kun meillä on kerrankin mahdollisuus elää just sillä tavoin kuin me halutaan, niin sitä vapautta rajoitetaan sitten tiukoilla säännöillä.

Salla Simukan ”Jäljellä” on huima nuorille suunnattu dystopia lähitulevaisuudesta. Jos olisin teininä saanut tämän kirjan käteeni olisin rakastanut sitä ehdoitta ja hehkuttanut kirjaa kaikille ystävilleni. Juuri tämänkaltaisia filosofisia tarinoita rakastin. Niin ja rakastan yhä! Tykkäsin Simukan ”Jäljellä”-kirjasta niin kovasti, etten millään jaksaisi odottaa ensi syksyyn, jolloin kirjaan ilmestyy jatko-osa ”Toisaalla”. Osaltaan odotus johtuu tietenkin myös siitä, että ensimmäisen osan loppuun on kirjoitettu niin piinaava koukku, että vain masokistinen hullu jättäisi seuraavan osan lukematta.

”Jäljellä” sijoittuu siis tulevaisuuden Suomeen, ei tosin kovin kauas eikä kovin erilaiseen maailmaan, mutta kuitenkin pikkuisen vinksallaan olevaan todellisuuteen. Kirjan päähenkilö Emmi on epävarma teini maailmassa, jossa jokaisen tulee löytää paikkansa ja oma erikoisuutensa mieluiten jo ala-asteella. Koulussa jokaisen oppilaan kohdalla selvitetään onko tämä kenties Dramaatikko, Intellektuaali, Atleetikko, Numeerikko, Analyytikko, Aktivisti tai johonkin muuhun lokeroon sopiva lahjakkuus. Oppilaat, jotka eivät osoita erityistä lahjakkuutta tai taipumusta yhtään mihinkään jäävät Potentiaaleiksi ja juuri tällainen on myös päähenkilö Emmi. Mielestäni tämä on hieno kannanotto kirjailijalta maailmassamme, jossa lapsilta ja nuorilta odotetaan varmoja valintoja ja mielellään myös jonkinlaista erityislahjakkuutta jo hyvin nuoresta lähtien. Olemmeko me todella matkalla kohti tuollaista tulevaisuutta?

Emmi kokee olevansa muita huonompi, koska on yhä 15-vuotiana pelkkä Potentiaali. Saadakseen huomiota vanhemmiltaan päättää Emmi karata kotoa. Vain yhdeksi yöksi, vain siksi aikaa, että vanhemmat huolestuvat ja osaavat sitten arvostaa lastaan, kun saavat hänet vihdoin takaisin. Mutta palatessaan takaisin kotiinsa Emmi löytääkin kotinsa tyhjänä. Koko perhe on kadonnut mystisesti, samoin naapurit ja ilmeisesti koko kaupunki. Onko heidät evakuoitu? Vai onko Emmi kenties kuollut ja joutunut jonkinlaiseen välitilaan? Kuinka koko kaupunki (tai kenties koko maailma?) on voinut tyhjentyä? Palaavatko ihmiset koskaan takaisin?

Kuinka elää maailmassa yksin? Voiko totaalisesta vapaudesta nauttia? Ja jos jäljellä on muitakin, voiko heihin luottaa?

Tilanteen outoutta lisäävät myös siellä täällä ilmestyvät Emmille osoitetut sitaatit vanhoista satukirjoista. Pieni Merenneito, Hannu ja Kerttu, Keisarin uudet vaatteet ja Punahilkka… Onko Emmi sittenkin joutunut johonkin näistä menneisyyden saduista? Ja voisiko hän jotenkin pelastaa itsensä tai perheensä noiden satujen avulla?

Minä nautin kovasti kirjasta ja sen maailmasta sekä mahdollisuudesta sukeltaa taas hetkeksi nuortenkirjojen ihanaan maailmaan. Kirjalla on myös hienot nettisivut, jotka löytyvät täältä.

– Luuletko sä, että me saadaan koskaan vastausta tähän maailman tyhjyyteen? Onerva kysyi.

– Mä luulen, että me ollaan se vastaus.

– Mitä sä tarkoitat? Emmi ihmetteli.

– Meidän pitää itse luoda ja löytää tälle kaikelle merkitys. Miettikää nyt. Jos me oltaisiin vielä tavallisessa maailmassa, me pohdittaisiin ihan samaa asiaa. Eli miksi me ollaan olemassa, miksi me ollaan täällä maapaallolla, onko universumissa muita? 

Kirja on kustantajalta saatu arvostelukappale.