Harry Potter -bussikin oli paikalla. Kuva: Reeta / Les! Lue!

Helsinki se pisti taas parastaan hellimällä kirjamessuilijoita räntäsateella ja jäätävällä tuulella. Onneksi Messukeskuksessa oli lämmintä ja tätä “ensilunta” saattoi paeta mukavasti kirjahumuun. Olen itse Kirjamessuilla taas tänä vuonna bloggaajan roolissa, joten sain messulipun ilmaiseksi.

En päässyt paikalle heti aamusta, joten siinä vaiheessa kun saavuin olivat suurimmat koululaisjoukot jo poistuneet paikalta ja messuilla oli melkein harvinaisen hiljaista. Ei mitään tietoa ihmismassoista, ruuhkista tai paniikkihäiriöstä, vaan runsaasti tilaa haahuilla ja katsella kirjoja kaikessa rauhassa. Jos siis mieli tekee Kirjamessuille, mutta inhoat ihmismassoja, niin torstai-iltapäivä on oikein sopiva päivä messuilla ja noukkia rusinat pullasta. Törmäsin sattumalta myös useisiin tuttuihin, joita en ehkä suuremmasta ihmisvilinästä olisi huomannut.

Timo Parvela. Kuva: Reeta / Les! Lue!

Vuonna 2016 UNICEFin lapsen oikeuksien vaikuttajaksi valittu Timo Parvela puhui kiinnostavasti suomalaisesta kirjaviennistä ja lastenkirjallisuudesta ylipäätään. Hän kertoi, että suomalaisten kirjojen vienti ulkomaille on alkanut kunnolla vasta viime vuosina. Aiemmin meillä oli lähinnä Mika Waltari ja Arto Paasilinna, mutta nyt suomalaisia kirjoja käännetään hyvinkin reippaasti. Pelkkä suomalaisuus sinänsä ei kuitenkaan ole tarpeeksi kiinnostava myyntivaltti, vaan kirjassa täytyy olla myös joku kiinnostava juju. Viennin näkökulmasta on lastenkirjallisuus melko vaikea ala, koska monissa maissa halutaan suosia oman maan klassikoita ja lastenkirjoista on yleensä valtavasti tarjontaa. Parvela uskoo, että hänen ‘Ella‘-kirjojensa suosio selittyy osittain sillä, että kirjat sijoittuvat koulumaailmaan ja lapset ja koulut ovat kuitenkin loppupeleissä melko samanlaisia kaikkialla. Koulumaailman lisäksi Parvelalle ominainen huumori kiehtoo tietysti lapsia kaikkialla.

Mörkökin oli saapunut paikalle. Kuva: Reeta / Les! Lue!

Uransa alussa Parvela toki toivoi, että jonakin päivänä hänen kirjojaan käännettäisiin myös muille kielille, mutta haave tuntui kovin kaukaiselta. Tänä päivänä miehen kirjoja on kuitenkin käännetty jo reippaasti yli kahdellekymmenelle kielelle! Parvela kehui samalla myös kääntäjiä ja heidän merkitystään suomalaisen kirjallisuuden leviämiselle. Parvela mainitsi, että erityisesti Saksassa lastenkirjallisuus elää ja voi hyvin ja saa arvostusta, mutta muuten lastenkirjailija saa tottua olemaan bändin basisti tai jopa basistin koira, kun aikuisille kirjoittavat ovat aina niitä bändin solisteja, joihin kohdistetaan valot ja huomio. Itse kiinnitin huomiota siihen, että vaikka Parvela esiintyi isolla Aleksis Kivi -lavalla, niin yleisöä oli melko vähän ja kuulijoiden joukossa oli paljon kustantamoiden edustajia. En voi kuin ihmetellä, miksei lastenkirjallisuus kiinnosta messuyleisöä tämän enempää? Omasta mielestäni Parvela on aina kiinnostava ja hyvä esiintyjä.

“Lukeminen ei ole vain kansalaistaito, se on eloonjäämistaito.”

Parvelan mukaan lastenkirjallisuus on maailman tärkeintä kirjallisuutta. Sinä päivänä kun lastenkirjailijat lopettavat hommansa, näivettyy kaikki muukin kirjallisuus. Tähän ajatukseen on todella helppo yhtyä. Parvela pohti myös sitä miksi yhä useammat nuoret eivät lue ja mitä asialle voisi tehdä. Hänen mielestään kyseessä on yhteiskunnallinen asia, jota ei pitäisi jättää vain vanhempien ja koulujen vastuulle, vaan asiaan tulisi reagoida yhteiskunnan kaikilla aloilla, myös poliittisesti. Vanhempia voi valistaa, mutta lapsille pitää myös kirjoittaa heitä kiinnostavia kirjoja. Tähän tarpeeseen Parvela on yrittänyt vastata Bjørn Sortlandin ja Pasi Pitkäsen kanssa luomallaan ‘Kepler62‘-kirjasarjalla, josta on satanut kiitosta sekä lukijoilta että kirjastonhoitajilta.

Roleff Kråkström ja Sirke Happonen. Kuva: Reeta / Les! Lue!

Parvelan jälkeen riensin kuuntelemaan, kun Moomin Charactersin Roleff Kråkström ja muumitutkija Sirke Happonen keskustelivat Tove Janssonista ja hänen kirjoistaan. Sophie Jansson, jonka piti tulla paikalle, oli jäänyt jumiin lentokentälle, joten hänen miehensä, joka myös työskentelee muumien parissa, paikkasi tilannetta. Happonen kertoi, että Tove Jansson oli ainoa kirjailija, jolta äänestettiin kaksi kirjaa mukaan WSOY:n “12 klassikkoa“-sarjaan. ‘Kesäkirja‘ ilmestyi jo tammikuussa ja ‘Muumipappa ja meri‘ ilmestyy marraskuussa. Kråkström uskoi, että tämä johtuu Janssonin tavasta kirjoittaa niin henkilökohtaisesti, että tekstit puhuttelevat kaikkia.

Ensimmäiset ostokset. Kuva: Reeta / Les! Lue!

Kråkström kertoi kuinka Janssonin tuotannossa rohkeus on yksi tärkeimpiä teemoja ja kuinka Janssonin sisarukset olivat todellisia kosmopoliitteja aikana, jolloin se ei vielä ollut kovin yleistä. Muumi-sarjakuvat on kirjoitettu alunperin englanniksi ja Janssonit ovat aina rakastaneet matkustamista ja vieneet muumeja maailmalle aktiivisesti.

Keskustelu päättyi hyvään kiteytykseen siitä kuinka “Toven kirjat ovat parasta vastamyrkkyä trumpismille“.

Tänään perjantaina messuille on tulossa paljon tuttuja, joten saa nähdä miten paljon ehdin kuuntelemaan haastatteluja. Voi olla, että valtaosa ajasta kuluu ystävien ja sukulaisten kanssa rupatellen. Toivon kuitenkin, että ehtisin kuuntelemaan ainakin pakolaisuudesta keskustelevaa Sofi Oksasta (15.30 Aleksis Kivi -lava)  ja spekulatiivisesta fiktiosta keskustelevia Anne Leinosta ja Pasi Ilmari Jääskeläistä (16.30 Kullervo-lava). Jos huomaatte minut jossain, niin tulkaa ihmeessä nykimään hihasta! Olisi hauska tavata blogini lukijoita ja tietenkin muita kirjabloggaajia!

Kirjabloggaaja ja Kirjabloggaaja-pinssi. Kuva: Reeta / Les! Lue!