Toisen messupäivän löydöt. Kuva: Reeta / Les! Lue!

Keskellä pahinta messuruuhkaa ystävä huomautti, että täällähän on meno kuin teininä rockfestivaaleilla: hirveällä kiireellä lavalta toiselle ja kavereita joka puolella. Hei toikin on tuolla ja toi, täällähän on kaikki! Lempiesiintyjät jää autuaasti näkemättä, kun sitä unohtuu höpöttämään johonkin porukkaan ja tutustuu uusiin ihmisiin. Sitten taas tutkitaan karttaa ja pohditaan onko seuraava esiintyjä niin suosittu, ettei lavan eteen mahdu. Hemmetti, tästähän puuttuu vain se ranskanleivän sisällä festarialueelle salakuljetettu Marlinin helmeilevä omenaviini! Ehkä otan sellaisen mukaan tänään lauantaina?

Kirjamessujen toinen päivä oli ihana! Aloitin ystävän kanssa aamiaisella ja saavuin messuilemaan iltapäivästä. Paikalla oli puoli sukua, valtavasti kavereita ja paljon kirjabloggaajia. Kaikkien kanssa ei mitenkään ehtinyt keskustella syvällisesti, mutta oli ihanaa nähdä tuttuja vasemmalla ja oikealla.

Myös kirjasaldoni on mukava. Uusin kuvitettu ‘Harry Potter ja Azkabanin vanki‘ oli tietenkin saatava ja tyttärelleni ostin joululahjaksi ‘Iltasatuja kapinallisille tytöille‘ ja ‘Kahden maan Ebba‘. Iltasatuja selatessani tulin kyllä vähän surulliseksi, kun silmiin osui Aung San Suu Kyi, jota olen itsekin ihaillut vuosien ajan. Myanmarin tämänhetkisten tapahtumien valossa Suu Kyi ei kyllä enää ansaitsisi paikkaansa tässä kirjassa. (Btw, täällä voit allekirjoittaa Amnestyn vetoomuksen Myanmarin väkivaltaisuuksien pysäyttämiseksi!) Lastenkirjojen lisäksi tartuin pokkaritarjoukseen ja poimin mukaan Joël Dickeriä, Paul Austeria ja Jonas Hassen Khemiriä. Lisäksi ostin Ville Paganuksen valokuvakirjan.

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Ehdin kuunnella myös muutaman kirjailijahaastattelun. “Rakkaudesta kirjaan”-palkittu Seppo Puttonen veti tuttuun tapaan esikoiskirjapaneelia. Paikalla oli kuusi esikoiskirjailijaa, joiden kaikkien kirjat kuulostivat mielenkiintoisilta, mutta eniten itseäni kiinnostaa Christina Sandun ‘Valas nimeltä Goliat‘. Saa nähdä tarttuisiko kirja tänään messuilta mukaan.

Kirjabloggaajien pisteeltä löytyy kirjavinkkejä. Kuva: Reeta / Les! Lue!

Kuuntelin myös Pasi Ilmari Jääskeläistä ja Anne Leinosta, jotka kertoivat uusista kirjoistaan ja pohtivat muistojen ja kissojen merkitystä ihmisille yleensä ja kirjailijoille erityisesti. Jääskeläisen mukaan kirjoittaminen on oikeastaan sitä, että kirjoittaa omat muistonsa tahallaan väärin. Siirtää tietyn tilan jonnekin aivan muualle, yhdistää toisiinsa kuulumattomat asiat yhteen ja “valehtelee rehellisesti”. Hauska yksityiskohta on, että Jääskeläisen uudessa ‘Väärän kissan päivä‘-kirjassa esiintyvä kirjasto on “oikeasti” Jääskeläisen muisto Joensuun vanhasta kirjastosta, johon hän itse lapsena ihastui. Joensuun vanha kirjasto on myös minun “ensimmäinen kirjastoni” ja tuohon kirjastoon olen mielikuvissani sijoittanut lukuisten kirjojen tapahtumia. En tiedä ovatko kaikki yhtä visuaalisia lukijoita, mutta minä näen aina mielessäni selkeästi paikan, johon lukemani kirjan tapahtumat sijoittuvat. Esimerkiksi monet Agatha Christien kirjat tapahtuvat nimenomaan tuolla Joensuun vanhassa kirjastossa!

Lopuksi kävin kuuntelemassa paneelia, jossa Anne Leinonen, Johanna Sinisalo ja J. Pekka Mäkelä leikittelivät ajatuksilla vaihtoehtoisista historioista. Minkälainen Suomi olisi nyt, jos Stalin olisi aikoinaan siirtänyt suomalaiset Siperiaan? Entä jos saamelaiset hallitsisivat Suomea ja koko Skandinaviaa? Ja mitä jos Mikael Agricola ei olisi koskaan luonut yhtenäistä suomen kieltä, vaan Suomi olisi edelleen jakaantunut eri kansoihin, jotka puhuisivat ja kirjoittaisivat hyvin erilaisia murteita? Visiot olivat hauskoja ja hurjia.

Päivän päätteeksi piipahdin vielä kirjabloggajien pisteellä Boknäsin osastolla. Rohkaisenkin kaikkia messuilijoita käväisemään siellä ja pyytämään kirjavinkkejä ystävällisiltä ja fiksuilta kirjabloggaajilta!

Tänään ehdin messuille vasta illemmalla, mutta tulkaa ihmeessä tänäänkin moikkaamaan, jos huomaatte minut jossain. Hauskoja festareita kaikille!

Kirjabloggaajia Boknäsin osastolla. Kuva: Reeta / Les! Lue!