
Kansi: Asbjørn Jensen / Tiden Norsk Forlag
Gaute Heivoll on yksi Norjan tunnetuimpia kirjailijoita, mutta häneltä on tähän mennessä suomennettu vain yksi romaani ‘Etten palaisi tuhkaksi‘, joka muuten voitti myös suomalaisten kirjabloggareiden käännöskirjalle myönnettävän palkinnon Blogistanian Globalian vuonna 2012. Harmi, ettei mieheltä on sen jälkeen suomennettu mitään muuta.
Kirjoitan täällä blogissani ennen kaikkea niistä norjalaisista kirjoista, jotka on suomennettu, mutta toisinaan haluan kirjoittaa myös kirjoista, joiden suomentamista toivon. Uskon, että myös muita Heivoll-faneja voisi myös kiinnostaa mitä muuta mies on vuosien varrella kirjoittanut.
‘Jeg kommer tilbake i kveld‘ (=’Palaan illalla’) on Heivollin ensimmäinen ja käsittääkseni toistaiseksi ainoa näytelmä. Aivan kuin ‘Etten palaisi tuhkaksi’-romaani, myös tämä näytelmä pohjautuu todellisiin ihmisiin, erityisesti toisen maailmansodan aikaan vastarintaliikkeessä toimineeseen Louis Hogganvikiin ja hänen vaimoonsa Theodoraan. Heivoll on kirjoittanut samoista henkilöistä ja tapahtumista myös ‘Himmelarkivet‘-nimisen romaanin, jossa tapahtumia avataan varmasti enemmän. Itse näytelmän voi kuitenkin vallan hyvin lukea (ja tietysti katsoa teatterissa), vaikkei tietäisi tarinoiden taustoista mitään.
Näytelmässä on kolme henkilöä: Theoroda, Elfi ja Rouva Kerner. Ensimmäisessä näytöksessä ollaan toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa, jossa vanhempi nainen, Theodora kohtaa pihalla nuoren naisen, Elfin ja kertoo tälle saapuneensa Norjasta asti tapaamaan Elfin isää, herra Kerneriä. Pian paikalle tulee myös Elfin äiti, rouva Kerner ja vähä vähältä katsojille selviää mikä näiden kolmen naisen suhde on toisiinsa.
Näytelmän alku on hieman Beckett-henkinen. Katsoja ei tiedä ketä naiset ovat ja miksi Theodora päättää jäädä odottamaan herra Kernerin paluuta. Kuka on mystinen herra Kerner ja onko hän oikeasti palaamassa jossain vaiheessa? Näytelmän edetessä naiset avaavat haluttomasti toisilleen ja katsojille haavojaan: yksinäisiä vuosia, jolloin he ovat odottaneet kadonneita miehiään, pelkoa, vihaa ja katkeruutta ja niitä hyytäviä tapahtumia, joihin sota on miehet johdattanut. ‘Jeg kommer tilbake i kveld’ muistuttaa jollain tapaa myös Sofi Oksasen ‘Puhdistusta‘, jossa siinäkin vanha nainen joutuu kohtaamaan uudelleen sotavuosien tragediat.
Näytelmässä on vain 85 sivua, joten tarinan kerronta on hyvin tiivistä ja paljon jää rivien väliin ja lukijan/katsojan oivallettavaksi. Heivollin päätös ottaa päähenkilöiksi juuri nämä kolme naista ja juuri tämä kohtaaminen on hieno ja toimii hyvin. Tarinan päähenkilöt ovat tavallaan kaksi miestä, joista kumpikaan ei koskaan saavu lavalle. Mitä herra Kerner on tehnyt sodan aikana Norjassa ja miksi Theodoran aviomies on kadonnut? Miesten sota esitetään näiden traumatisoituneiden naisten kautta ja osoitetaan kuinka paljon yhteistä heillä on, kuin he olisivat saman kolikon kaksi eri puolta.
Haluan ehdttomasti lukea jossain vaiheessa myös tuon ‘Himmelarkivet’-kirjan ja tietää lisää näistä ihmisistä. Ja jos törmään tähän näytelmään jossain vaiheessa näyttämöllä menen varmasti katsomaan! Lisää Heivollia kiitos! Ja mielellään myös suomeksi…
Suoritan kirjalla Helmet-haasteen kohdan “valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella”.
Tiden Norsk Forlagetin vuonna 2012 julkaisema kirja on lainattu kirjastosta.
Pingback: Helmet-lukuhaaste 2017 valmis! | Les! Lue!