Karoliina Korhosen sarjakuva-albumi “Finnish Nightmares – A Different Kind of Social Guide to Finland” vie lukijansa syvälle suomalaisuuden ytimeen. Alunperin netissä julkaistut lyhyet stripit saavuttivat suuren suosion jo ennen niiden ilmestymistä kirjana. Hulvattomissa sarjakuvissa kuvataan kaikille tuttuja suomalaisia kliseitä: ujoutta, hiljaisuutta ja sosiaalisia normeja. Miten tyypillinen suomalainen käyttäytyy hississä, bussipysäkillä tai työpaikalla? Entä naapureiden tai sukulaisten parissa? Kuten kirjan nimestä voi päätellä, teemoja lähestytään painajais-skenaarioiden kautta. Lukijalle kuvataan tilanteita, joissa sarjakuvien päähenkilö Matti kiusaantuu ja jähmettyy. Huumori syntyy tietenkin siitä, että Mattia ahdistavat ne kaikkein pienimmätkin sosiaaliset tilanteet, kuten esimerkiksi ystävällinen myyjä tai liian lähelle tuppautuva naapuri.

 

 

Tutustuin itsekin Korhosen sarjakuviin alunperin netissä ja muistan pohtineeni, että ne muistuttavat kovasti Julien S. Bourrellen kirjoittamia ja Nicholas Lundin kuvittamia strippejä norjalaisista. Myös Bourrelle ja Lund ovat julkaisseet sarjakuvansa alunperin netissä ja myöhemmin kirjana. “The Social Guidebook to Norway – An Illustrated Introduction” on hyvin samantyyppinen teos kuin “Finnish Nightmares” ja siksi näiden kirjojen lukeminen rinnakkain toimiikin mainiosti.

 

 

Norjassa asuvana suomalaisena näen suomalaisten ja norjalaisten käytöksessä suuriakin eroja, mutta näitä sarjakuvia lueskeltuani tätyy myöntää, että kyllä niitä yhtäläisyyksiäkin löytyy. Sekä suomalaiset että norjalaiset arvostavat hiljaisuutta ja omaa rauhaa, vaikka suomalaiset vievätkin tämän toiveen vielä astetta pidemmälle. Myös tasa-arvo ja tasapäisyys ovat meille pohjoismaalaisille tärkeitä eikä itsestään kannata pitää turhaa meteliä. Sekä Suomessa että Norjassa toisten häiritsemistä pidetään epäkohteliaana, jopa siinä määrin, että ulkopuolisten silmiin me  molemmat vaikutamme juroilta ja töykeiltä. Mutta mehän vain haluamme olla kohteliaita ja jättää muut rauhaan! Juuri kohteliaisuussyistä kannattaa turhaa kontaktia välttää aina kuin mahdollista.

 

 

Tosin omasta suomalaisesta näkökulmastani nämä norjalaiset ovat kyllä huomattavasti suomalaisia sosiaalisempia. Siksi en voi allekirjoittaa kaikkia “The Social Guidebook to Norway”-kirjan väittämiä. Suomalaisen silmin täällä Norjassa nimittäin otetaan tuntemattomiin kontaktia hyvinkin helposti, ainakin huomattavasti helpommin kuin Suomessa! Mutta täytyy muistaa, että kirjan kirjoittaja Bourrelle ei itse ole sen enempää suomalainen kuin norjalainenkaan. Ilmeisesti siis norjalaset käytöstavat, jotka suomalaisen silmin näyttävät hyvinkin sosiaalisilta, näyttäytyvät muualta tulleelle juroutena nekin. Pakko pohtia miten Bourrelle olisikaan suhtautunut Suomeen, jos olisi päätynyt sinne asumaan. Ja minkälaisia sarjakuvia siitä olisi syntynyt?

Korhonen muuten kiittää Bourrellea kirjansa lopussa, joten ainakin Matti-hahmon täytyy olla Bourrellelle jossain määrin tuttu.

 

 

Molemmat kirjat ovat nopeasti luettuja ja tosiaan, ne käsittelevät monessa kohtaa samoja teemoja. Korhosen teos nauratti itseäni kuitenkin enemmän ja mielestäni myös sen piirrostyyli on miellyttävämpi. Molemmissa kirjoissa oli kuitenkin omat painopisteensä. Bourrelle esimerkiksi nostaa esille alkoholin ja kuvaa sitä miten hiljaisista ja pidättyväisistä norjalaisista kuoriutuu humalassa puheliaita ja ystävällisiä. Ryyppäämisestä olisi saanut helposti yhden lisäteeman myös “Finnish Nightmares”-kirjaan, mutta siinä alkoholi kuitenkin loistaa poissaolollaan. Rehellisesti sanottuna olen tähän hyvin tyytyväinen. Olen nimittäin itse ulkosuomalaisena todella kyllästynyt niihin samoihin vanhoihin vitseihin suomalaisista ja viinasta. Jostain syystä norjalaiset tykkäävät kuittailla kaikille tapaamilleen suomalaisille siitä miten paljon me finskit juomme, vaikka todellisuudessa norjalaiset juovat itse vähintään yhtä paljon ja yhtä rankasti.

 

 

Bourrelle kirjan mielenkiintoisin huomio on kuitenkin norjalaisten suunnaton kaipuu tasa-arvoon. Tämä on toki tuttua Suomessakin, mutta täällä Norjassa se on mielestäni vieläkin korostetumpaa. Bourrelle mainitseekin kirjailija Aksel Sandemsen kehittämän Janten lain, jonka ensimmäinen kohta kuuluu: “Älä luule että sinä olet jotain”. Norjassa ei tosiaan kannusteta kehittymään paremmaksi kuin muut. Tärkeintä on olla sopivan hyvä ja keskimääräisen lahjakas, sellainen, joka ei varmasti ole missään määrin parempi kuin toiset. Oman huomioni mukaan norjalaisten on myös vaikeaa kritisoida muita tai ottaa kritiikkiä vastaan. Kukaan ei saisi olla parempi tai huonompi kuin muut, vaan tärkeintä on, että kaikki ovat aina yhtä päteviä, lahjakkaita ja ahkeria. Suomessakaan ei juuri kiitetä siitä, että joku pärjää paremmin kuin toiset, mutta virheitä tekeviä kyllä muistetaan kritisoida äänekkäästi.

Molemmista sarjakuvista löytyy siis paljon yhtäläisyyksiä, mutta se todellinen ero suomalaisen ja norjalaisen välillä taitaa kiteytyä alla olevissa stripeissä. Suomalaiselle bussipysäkille mahtuu yksi ihminen kerrallaan, norjalaiselle bussipysäkille kaksi:

“When the weather is horrible, but the only shelter is occupied”:

 

“This is when you know that a Norwegian bus stop is full and that you need to stand”:

 

Finnish Nightmares -blogi löytyy täältä ja The Socian Guidebook to Norway -blogi täältä. Molemmat kirjat löytyvät myös Facebookista, Instagramista ja muualta sosiaalisesta mediasta. Suosittelen tutustumaan!

“Finnish Nightmares” on saatu kustantajalta. Se on julkaistu suomeksi ja englanniksi vuonna 2016, kustantaja Atena kustannus. Suomenkielinen nimi “Suomalaisten painajaisia“.

“The Social Guidebook to Norway – An Illustrated Introduction” on lainattu kirjastosta. Se on julkaistu vuonna 2014, kustantaja Frisk Forlag. Norjankielinen käännös “Nordmenn – En illustrert innføring” vuodelta 2015. Norjankielinen käännös Maria Amelie.