Jon Fosse -teemavuoteni on pyörähtänyt jo toukokuulle, mutta Fossesta on tullut blogattua hävettävän vähän. Tänä keväänä blogini on viettänyt muutenkin hieman hiljaiseloa ja huhtikuussa en päivittänyt blogia kertaakaan! No, sellaista se välillä on. Nyt olen kuitenkin lukenut ensimmäisen näytelmäni Jon Fosselta eikä nynorskiksi* lukeminen ollut yhtään niin vaikeaa kuin aluksi luulin! Tosin tämä nimenomainen näytelmä, “Nokon kjem til å komme“, on melko lyhyt ja sisältää hyvin paljon toistoa, joten se on oikein mainio teos aloittaa, jos joku muukin haluaa kokeilla kykyjään nynorskin parissa. Jos itse nynorsk ei kiinnosta, niin näytelmä on käännetty myös englanniksi nimellä “Someone is going to come” ja teos näyttää löytyvän myös Helmetin valikoimista Fossen “Plays one“-nimisestä kokoelmasta.

Suosittelen toki näytelmän lukemista kirjamuodossa kaikille kiinnostuneille, mutta itse haluaisin kovasti nähdä tämän näytelmän ennen kaikkea teatterissa. Näytelmässä on niin paljon hiljaisuutta ja rivien välissä kulkevaa tarinaa, että olisi kiehtovaa nähdä minkälaisia tulkintoja eri ohjaajat voisivat näytelmästä löytää.

Aivan aluksi oletin, että tulossa olisi jotakin Samuel Beckettin tyyppistä. Kirjan nimi, “Joku on tulossa” herättää mielikuvia Beckettin klassikosta “Huomenna hän tulee“. Ja kun henkilöitäkin on vain kolme; mies, nainen ja toinen mies, tuntuu lähtökohta yllättävän samanlaiselta. Sitä paitsi itse keskustelukin etenee hieman beckettmäisin lyhyin repliikein.

 

Ho

No er vi snart i huset vårt

 

Han

Huset vårt

 

Ho

Eit gammelt vakkert hus

Langt borte frå andre hus

og frå andre folk

 

Han

Du og eg åleine

 

Ho

Ikkje berre åleine

men åleine saman

Huset vårt

I dette huset skal vi vere saman 

du og eg

åleine saman

 

Han

Og så skal ingen komme

 

Oma suomennokseni:

 

Nainen

Nyt saavumme pian talomme luo

 

Mies

Meidän talomme

 

Nainen

Vanha kaunis talo

kaukana muista taloista

ja muista ihmisistä

 

Mies

Yksin sinä ja minä

 

Nainen

Emme vain yksin

vaan yksin yhdessä

Meidän talomme

Tässä talossa me olemme yhdessä

sinä ja minä

yksin yhdessä

 

Mies

Eikä kukaan ole tulossa

 

Koko näytelmä jatkuu pitkälti samanlaisina lyhyinä ja toistuvina repliikkeinä. Tarina kertoo keski-ikäisestä miehestä ja hieman nuoremmasta naisesta, jotka ovat ostaneet talon ja päättäneet muuttaa kauas muiden ihmisten luota. Heti alusta alkaen tunnelma on jotenkin painostava. Tuntuu melkein kuin pariskunta pakenisi jotakin. Ilmeisesti heidän suhteensa ei ole muiden hyväksymä. Johtuuko se ikäerosta vai ovatko he karanneet yhdessä puolisoidensa luota? Vai haluaako heistä toinen hallita toista niin, että tämä on vietävä pois muiden läheisyydestä? Ovatko he vain viaton ja syvästi rakastunut, symbioottisessa suhteessa elävä pariskunta vai löytyykö taustalta jotain muuta?

Pian talolle saavuttuaan nainen alkaa aavistella, etteivät he saa pitkään olla kahdestaan. Naiselle tulee tunne, kuin etiäinen, että joku on tulossa, joku ulkopuolinen on tulossa pilaamaan heidän mahdollisuutensa olla “yksin yhdessä”. Ja kuin kutsuttuna tuo joku saapuukin paikalle ja kolmiodraama on valmis.

Näytelmästä jää hyvin ristiriitaiset tunnelmat. Tietyllä tapaa odotin tarinalta jotakin enemmän. Esimerkiksi selkeämpää käännettä näytelmän lopussa. Toisaalta taas tarinan tunnelma ja sen äärimmilleen pingottunut jännitys olivat jo sinällään tarpeeksi. Nyrjähtänyt hiljainen pariskunta, joka saapuu ei-mistään tuntemattomaan taloon ei-missään. Haluavatko he todella olla kahdestaan? Mies ylireagoi niin voimakkaasti, että lukija alkaa epäillä tämän loppujen lopuksi tarvitsevan tätä ulkopuolisen aiheuttamaa häiriötä ja draamaa. Entä pelkääkö nainen miehen seurassa? Haluavatko he lopulta suojella toisiaan vai valvoa toisiaan?

Näytelmän samanlaisina toistuvat repliikit tuovat tarinaan oman hypnoottisen tunnelmansa, jota rikkoo paikalle saapunut toinen mies, joka on päähenkilöitä huomattavasti puheliaampi. Toisaalta lukija toivoo, että puhelias toinen mies jättäisi pariskunnan rauhaan, toisaalta tämä muuttaa painostavaa tunnelmaa ja tuo tilanteeseen kaivattua liikettä. Kukaan näytelmän henkilöistä ei ole erityisen miellyttävä, mutta käsittääkseni he ovatkin jossain määrin karikatyyrejä tai ihmistyyppejä, jotka edustavat muutakin kuin itseään. Mustasukkainen juro mies on kuin kaikki maailman mustasukkaiset miehet ja paikalle saapuva häiriötekijä tuo mieleen Shemeikan Juhani Ahon “Juhasta“. Tämä asetelma on jo entuudestaan kovin tuttu. Fosse tuo kuitenkin kuvioon oman erikoisen tunnelmansa.

Kuten sanoin, olisi kiinnostavaa nähdä näytelmä teatterin lavalla. Sitä odotellessa aion lukea Fosselta myös jonkin toisen näytelmän. Haluan saada selkeämmän kuvan siitä miksi miestä pidetään vuodesta toiseen Nobel-veikkausten kärjessä. Tämä näytelmä ei mielestäni ollut aivan Nobelin arvoinen, mutta mielenkiintoinen se oli ja huokuttelee ehdottomasti lukemaan mieheltä enemmänkin.

Näytelmästä on kirjoitettu myös Hyönteisdokumentti-blogissa täällä.

*Jos ihmettelet, että mikä ihmeen nynorsk, niin olen kirjoittanut Norjan eri kielistä enemmän täällä.

Det Norske Samlagetin vuonna 1996 julkaisema kirja on itse ostettu.