Kansi: Jussi Jääskeläinen / Sitruuna

“Kun ihmiset tulevat Liettuan kaltaisista köyhistä maista tekemään töitä tai varastamaan teidän maahanne, eivät he tee sitä tullaakseen rikkaiksi, vaan saaadakseen tarpeeksi rahaa, jotta voivat seistä omilla jalaoillaan. Se on tietenkin hullua, mutta köyhien ihmisten pitää ajatella itseään. Joskus te norjalaisekin olette olleet köyhiä. Te olette tainneet unohtaa sen, vaikka olette samaan aikaan niin ylpeitä viikingeistänne, että rakennatte heille oikein museoitakin. He olivat sata kertaa pahempia kuin liettualaiset ikinä. He ryöstelivät, raiskasivat ja tappoivat, mutta nykyään heitä pidetään sankareina.”

Toinen norjalainen pääsiäisdekkarini on Jørn Lier Horstin “Suljettu talveksi“. Tarina sijoittuu myöhäissyksyyn, aikaan, jolloin kesämökkejä suljetaan talven ajaksi. Autioituvat kesämökit ovat oivallinen kohde kierteleville varkaille, mutta tilanne muuttaa radikaalisti, kun yhdestä autiosta mökistä löytyykin ruumis. Kuka tuo kuollut mies on, miten hän on päätynyt tunnetun televisiojuontajan mökkiin ja mihin hän on kuollut? Rikoskomisario William Wisting ryhtyy selvittämään sotkuista vyyhtä, josta sojottaa langanpätkiä suuntaan jos toiseenkin. Ovatko kyseessä vain tavalliset varkaat vai onko murhan taustalla järjestäytynyttä rikollisuutta? Jäljet johtavat kauas Norjan rajojen ulkopuolelle, Tanskaan, Liettuaan ja Espanjaan. Samaan aikaan Wistingin aikuinen tytär tekee eroa epäilyttävästä miesystävästään ja päättää vetäytyä yksinäisyyteen kesämökille, joka sijaitsee lähelle rikospaikkaa. Kuka on läheisellä rannalla kiikaroiva tuntematon mies ja miksi taivaalta tippuu kuolleita lintuja?

Lier Horst on itse entinen poliisi, joka tuntee tarkasti poliisien metodit ja tutkimustyylin. Kirjailijan tausta näkyy kirjassa selvästi ja on sekä kirjan vahvuus että sen heikkous. Kirja tarjoaa erittäin uskottavan kuvauksen poliisin työskentelytavoista, mutta toisaalta tutkimuksen etenemisen yksityiskohtainen kuvaus tekee kirjasta myös hitusen puisevan. Tämä on tietenkin myös makukysymys ja osa lukijoista varmasti arvostaa sitä miten tarkkaan ja autenttisesti Lier Horst osaa kuvata poliisin työskentelyä. Itse kuulun kuitenkin siihen ryhmään, jonka mielestä todellisuus saa mielihyvin väistyä hyvän tarinan tieltä. Dekkareilta kaipaan ennen kaikkea jänntystä ja viihdettä, en niinkään todellisuudessa pysymistä. Siksi olisin kaivannut hieman vähemmän tutkimuksen kuvausta ja hieman enemmän jännitystä.

Yksityiskohtaisen poliisityön kuvauksen lisäksi kirjan toinen ominaispiirre on sen yhteiskunnallisuus. Toki nykyisin melkein kaikki dekkarit kuvaavat yhteiskunnallisia ongelmia, mutta Lier Horst hoitaa homman ehkä hiukan liian osoittelevasti ja saarnaavasti. Rikolliset eivät ole pahoja, vaan vain ahdinkoon joutuneita ihmisiä, siinä missä sinä ja minäkin. Tämän ajatuksen olisi kuitenkin voinut kirjoittaa kirjaan hienovaraisemmin rivien väliin eikä saarnata lukijalle niin opettavaisesti.

Dekkarissa oli kuitenkin myös paljon sellaista mistä pidin. Tykkäsin esimerkiksi kirjailijan tavasti punoa kaikki langanpätkät kirjan lopussa siististi yhteen. Lukijana pidän siitä, ettei kirjassa esitellä liikaa asiaankuulumattomia käänteitä, vaan kaikki liittyy kaikkeen. Jopa taivaalta tippuvat linnut saivat lopulta selityksensä. Pidin myös päähenkilöpoliisin tyttärestä Linestä ja hänen tarinansa olisi voinut hyvin saada kirjasta suuremmankin roolin.

Jørn Lier Horst on Norjan suosituimpia kirjailijoita, joka kirjoittaa dekkareita sekä lapsille että aikuisille. “Suljettu talveksi” on hänen ensimmäinen suomennettu romaaninsa ja se on poimittu kymmenenosaisen Wisting-sarjan keskeltä.

Kirja on lainattu kirjastosta. Se on julkaistu alunperin norjaksi vuonna 2011. Sitruuna Kustannuksen suomenkielinen laitos on vuodelta 2015. Kirjan on suomentanut Tiina Sjelvgren ja alkuperäinen nimi “Vinterstengt“.