Kansi: Otava

“Torben? Mitä nyt?”

Pikkuveli katsoi häntä tyhjin silmin.

“Puussa roikkuu enkeli yksinään.”

Tobias kietoi kätensä pikkuveljen ympärille, poika vapisi.

“Keksitkö sinä juttuja, Torben?”

“En. Tuolla se roikkuu.”

“Näytä missä”

Pikkuveli katsoi häneen.

“Sillä ei ole siipiä, mutta kyllä se melko varmasti enkeli on.”

Pieni tyttö löytyy metsästä kuolleena. Hänet on puettu kauniisti, ripustettu puuhun ja kaulasta roikkuvassa lapussa lukee “Minä matkustan yksin”. Tästä hyytävästä lähtökohdasta alkaa norjalaisen Samuel Bjørkin samanniminen esikoisteos “Minä matkustan yksin“. Tosin kyseessä ei ole ihan oikea esikoisteos, sillä salanimen takaa paljastuu jo useamman teoksen julkaissut kirjailija ja muusikko Frode Sander Øien. Bjørk/Øien onnistui salaamaan identiteettinsä jonkin aikaa, mutta joutui lopulta astumaan julkisuuteen, kun “Minä matkustan yksin”-kirjasta tuli valtava hitti ja ulkomaalaiset kustantamot halusivat kirjailijalle kasvot.

“Minä matkustan yksin” aloittaa uuden norjalaisen dekkarisarjan, jonka toinen osa “Uglen” ilmestyi Norjassa viime vuonna. Kirjailija itse on kertonut, että hänen tavoitteenaan on kirjoittaa n. 10-15 osainen pitkä sarja. Olisiko Bjørkistä siis tulossa seuraava Jo Nesbø?

Aivan Nesbøn tasolle tarina ei mielestäni yltänyt, mutta uskallan silti suosittella kirjaa kaikille dekkareiden ystäville. Bjørkin kirjoitustyyli imee nopeasti mukaansa ja jännäämistä riittää. Päähenkilöt, poliisit Holger Munch ja Mia Krüger, muistuttivat hitusen liikaa Silta-sarjan kaksikkoa, leppoisaa Martin Rohdea ja kompleksista Saga Norénia, mutta ainahan dekkarit varastavat toisiltaan ja juuri nyt tämä kaksikko näyttää olevan se mikä myy hyvin. Erityisesti vanhempi poliisi Holger Munch on mielestäni kuvattu hyvin, vaikka nuoren ja lahjakkaan Mia Krügerin ahdistus ei itseäni oikein vakuuttanutkaan.

“Minä matkustan yksin” noudattaa monella tapaa dekkareiden peruskaavaa. Metsästä löytynyt tyttö ei tietenkään jää ainoaksi kadonneeksi ja hyvin pian poliisit saavat huomata juoksevansa kelloa vastaan. Kuinka monta tyttöä ehtii kadota ennen kuin he saavat syyllisen kiinni? Panokset kovenevat, kun murhaaja uhkaa myös Holger Munchin omaa lapsenlasta.

Perusjuonen lisäksi kirjassa kuljetetaan useita erilaisia sivujuonia niin, että poliisien ja lukijan on mahdotonta tietää mitkä langanpätkät todella liittyvät kadonneisiin tyttöihin. Kaltoinkohdellut veljekset, jotka löytävät puusta roikkuvan enkelin? Salaperäinen suljettu uskonnollinen yhteisö ja sen karismaattinen johtaja? Mies jonka kaulassa on kotkatatuointi? Kirjailija johdattaa lukijaansa monta kertaa iloisesti harhaan ja juuri tästä syntyykin kirjan jännite. Vaaroja näyttää olevan kaikkialla eikä koskaan voi tietää mikä langanpätkistä johtaa kuolemaan.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin kirjasta kovasti. En odota dekkareilta syvällistä ihmiskuvausta, mutta haluan jännittää ja pelätä kunnolla ja siinä kirja osui maaliinsa. Hotkaisin teoksen parissa päivässä ja aion varmasti lukea jossain vaiheessa myös sarjan seuraavan osan.

Kirja on saatu arvostelukappaleena ja se on julkaistu alunperin norjaksi vuonna 2013. Otavan suomenkielinen laitos on vuodelta 2016. Kirjan on suomentanut Päivi Kivelä. Alkuperäinen nimi “Der henger en engel alene i skogen“.