Kuva: Wikimedia Commons

Samalla kun Suomessa vietetään Tove Janssonin 100-vuotisjuhlia, vieteään täällä Norjassa toisen pohjoismaisen lastenkirjailijan, norjalaisen Alf Prøysenin 100-vuotisjuhlia.

Alf Prøysen (1914-1970) on ehdottomasti norjalaisen lastenkirjallisuuden suuria tähtiä ja kirjojensa lisäksi hän on tunnettu monista lauluistaan, joista on vuosien kuluessa muodostunut todellisia norjalaisia klassikoita. Erityisesti monet perinteiset joululaulut ovet Prøysenin käsialaa ja niitä on julkaistu myös suosittuina kuvakirjoina, joista otetaan vuodesta toiseen uusia painoksia.

Prøysen kirjoitti jonkin verran myös aikuisille, mutta ehdottomasti tunnetuin hän on lastenkirjailijana ja laulajana. Miehen kirjoja on käännetty suomeksi yllättävän vähän ja niistä käännetyistäkin ovat painokset olleet lopussa jo kauan. Suomessa Prøysen taitaa olla tunnettu ennen kaikkea “Eukko Pikkurilli” -kirjoistaan, joissa seikkailee pieni mummo, joka toisinaan muuttuu pikkurillin kokoiseksi.

Eräs Prøysenin rakastetuimmista jouluklassikoista on “Snekker Andersen og Julenissen“, josta olen kirjoittanut jo aikaisemmin täällä. Lisäksi Prøysen on kirjoittanut norjalaisen “Den grønne votten“-version ukrainalaisesta “Vaarin kinnas“-sadusta. Monet Prøysenin kuuluisista lauluistakin on kirjoitettu sadun muotoon, jolloin laulun sanoituksista muodosotuu selkeä tarina. Tämän lisäksi Prøysenin kirjoista on muokattu myös teatteriversioita.

Prøysenin kotitila on muutettu Prøysenhuset-museoksi, jossa järjestetään nykyisin paljon erilaisia tapahtumia, erityisesti lapsille. Itse en ole vielä museossa vieraillut, mutta se on tehtävälistallani lähitulevaisuudessa. Vuosien myötä olen nimittäin kasvanut melkoiseksi Prøysen-faniksi minäkin. Pidän kovasti miehen humaanista ja huumorintajuisesta maailmasta, jossa ollaan pienten ja heikkojen puolella.

Viime vuosina monista Prøysenin lastenlauluista on tehty myös hauskoja animaatioita, joiden avulla taas uudet sukupolvet ovat löytäneet Prøysenin laulut. Tässä esimerkkinä Teddybjørnens vise: