Eräs lempipaikkojani koko Oslossa on pieni suloinen Ibsen-museo. Museo löytyy (kuinka ollakaan!) Henrik Ibsensgatelta, linnanpuiston toiselta puolelta. Paikasta ei voi erehtyä, sillä oven ulkopuolella nököttää itse herra Ibsen kepin nokassa ja museon ikkunassa pyörii suurella tv-ruudulla pätkiä erilaisista Ibsen-filmatisoinneista.
Sisältä museon aulasta löytyy kirjahyllyllinen Ibsenin näytelmiä eri kielillä sekä läjäpäin Ibseniä käsittelevää kirjallisuutta. Joka kerta museossa vieraillessani, päädyn ostamaan taas yhden vaikeaselkoisen kirjallisuustutkielman, joiden lukemiseen en koskaan löydä aikaa. Museossa myydään myös hauskoja Ibsen-kirjanmerkkejä, -päiväkirjoja ja -jääkaappimagneetteja. Pahimmalta krääsältä on kuitenkin vältytty.
Museo itsessään on hurmaava! Mustan ja punaisen sävyiset huoneet on koristeltu vanhoilla näytelmäjulisteilla, valokuvilla, kirjeillä ja lehdissä aikoinaan julkaistuilla Ibsen-pilapiirroksilla. Löytyypä vitriinistä jopa Ibsenin tavaramerkit: musta pitkä takki ja silinteri. Pienessä teatterimaisessa sivuhuoneessa pyörii Ibsen-dokumentti (vuoronperään englanniksi ja norjaksi) ja ympäri museota on aseteltu pieniä näyttöjä, joita naputtelemalla saa lisätietoa eri aiheista.
Kaikki tekstit ja tiedot löytyvät sekä norjaksi että englanniksi ja infotaulut ja valokuvat on aseteltu museossa teemoittain, kuten “Ibsen ja naiset”, “Ibsen ympäri maailmaa” jne. Vaikkei museo ole valtavan suuri, tulee sitä kierrellessä kuitenkin selväksi kuinka tärkeä ja tunnettu näytelmäkirjailija Ibsen oli jo omana aikanaan ja kuinka ajankohtainen hän on yhä edelleen. Museo on selvästi koottu rakkaudella ja siellä kiertely onkin mielstäni aina yhtä hauskaa ja palkitsevaa.
Museon yläkerrassa on entisöitynä asunto, jossa Ibsen asui vaimonsa kanssa elämänsä viimeiset 11 vuotta. Kun Ibsenin vaimo kuoli 1914 , siirtyi asunto pois suvulta ja vuosien varrella asunnossa on ollut mitä erilaisimpia toimistotiloja. Vasta 2000-luvulla asunto päätettiin muuttaa takaisin entiseen loistoonsa ja ottaa osaksi Ibsen-museota. Perheen vanhoja huonekaluja metsästettiin Italiaa myötä ja Ibsenin juhlavuonna 2006 (100 vuotta kirjailijan kuolemasta) vanha asunto avattiin yleisölle. Ibsenin asunnossa saa vierailla vain oppaan kanssa, eikä siellä ole lupa kuvata, mutta voin luvata, että tuo kaunis 1800-luvun kulttuurikoti on ehdottomasti vierailun arvoinen! Hinta sisältyy museon pääsylippuun ja opastuksia järjestetään kerran tunnissa. Sitä paitsi oppailta voi kysellä kaikkea mahdollista Ibsenistä ja jos kohdalle osuu oikein asinatunteva opas, saa koko museovierailusta enemmän irti.
Alunperin Ibsen-museon pisti pystyyn 1990 näyttelijä Knut Wigert, joka oli aikoinaan Norjan eturivin Ibsen-tulkitsijoita. Kolme vuotta myöhemmin Ibsen-museo siirtyi kuitenkin Norsk Folkemuseumille, joka hallitsee sitä edelleen.
Ibsen-museoita löytyy myös muualta Norjasta. Toinen on Ibsenin lapsuudenmaisemissa Skienissä ja kolmas Ibsenin entisessä kotitalossa Grimstadissa.
Valloittavan ja kiinnostavan kuuloinen paikka, ymmärrän hyvin ihastuksesi!
Ymmärrän erittäin hyvin myös tämän ilmiön: “Joka kerta museossa vieraillessani, päädyn ostamaan taas yhden vaikeaselkoisen kirjallisuustutkielman, joiden lukemiseen en koskaan löydä aikaa.” Mulle kävisi samoin.
P.S. Jännittävä hetki: tuleeko Blogger-osoitteeseen liitetty kommentti läpi?!
Jee, kommentointi onnistui! (Ilmeisesti ihan ongelmitta?)
Ja kyllä mä varmasti vielä joooooooskus luen ne kaikki vaikeat tutkielmatkin… 😉 Mutta jo niiden ihailu omassa hyllyssä tekee onnelliseksi. Olen outo, mutta onneksi meitä on muitakin. 😉
Kommentointoi onnistui täysin ongelmitta!
Ja juu, tuo outouden laji on aivan tuttu juttu. Ei tarvitse kuin vilkaista kirjahyllyyn, niin hämmästyy itsekin siitä, mitä kaikkea se sisältää…
😉
Voi että, nyt mä kyllä tahdon lomareissulle Norjaan muuallekin kuin patikoimaan, vaikka Islanti Pohjoismaista on ollut ykkönen.
😀 Tervetuloa! Tää Oslo on kyllä ehdottomasti vierailun arvoinen paikka!
Itse vietin Islannissa viime syksynä viikonlopun ja sinnekin on pakko päästä joskus uudelleen pidemmäksi aikaa! Islannissakin on monia hienoja kirjailijoita.
Pingback: Kirjallinen Oslo – Litteraturhuset | Les! Lue!