Lasten- ja nuortenkirjat / Norjalaiset kirjat

Satu hammaspeikoista (Thorbjørn Egner)

Kansikuva: Thorbjørn Egner

Norjalaisen lastenkirjallisuuden ehdoton klassikko on Thorbjørn EgnerinSatu hammaspeikoista”. Tarina julkaistiin ensimmäisen kerran jo 1941 ”Den nye barneboka” -satukokoelmassa ja muutamaa vuotta myöhemmin itsenäisenä kirjana. Suomeksi kirja julkaistiin ensimmäisen kerran 1961 Eeva-Liisa Mannerin suomentamana.

Tarina kertoo kahdesta pienestä hammaspeikosta, jotka asuvat Jussi-nimisen pojan suussa. Suomeksi peikkojen nimet ovat Möö ja Paa, mutta itse pidän paljon enemmän alkuperäisistä nimistä Karius ja Baktus. Jussi on herkuttelija, joka syö pelkkää pullaa ja karkkia eikä ikinä jaksa pestä hampaitaan. Hammaspeikoilla on hänen suussaan leppoisat oltavat, kunnes Jussin hampaita alkaa koskea ja tämä joutuu hammaslääkärille. Hirmuinen pora muuraa peikkojen hienot talot umpeen ja seuraavana iltana, kun Jussi pesee hampaansa, eivät hammaspeikot pääse minnekään pakoon isoa hammasharjaa, joka harjaa heidät pois suusta ja viemärin kautta merelle.

Norjassa ”Satu hammaspeikoista” on edelleen yksi niitä kirjoja, jonka puolet norjalaisista osaavat ulkoa. Erityisesti tietyt lainaukset putkahtelevat keskusteluun mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Joskus, kun olen komentanut tytärtäni yleisellä paikalla, on ohikulkija huomauttanut virnistellen : ”Ikke gjør som mora di sier Jens!” Kaikki norjalaiset tunnistavat lainauksen. Kohtauksessa äiti käskee Jussia pesemään hampaansa ja pienet hammaspeikot huutavat hädissään: ”Älä tee niin kuin äiti käskee, Jussi!

Vuonna 1954 teki suosittu norjalainen nukkeanimaatio-taiteilija Ivo Caprino kirjasta hienon animaatioversion ja myös kirjasta tehty kuunnelma on ollut suosittu. Viimeksi tällä viikolla näin, että kirjakauppoihin on ilmestynyt kirjasta otettu uusi painos, jonka mukana myydään Möön ja Paan kuvalla varustettua hammasharjaa ja -mukia. Niin ja jokaisen itseään kunnioittavan hammaslääkärin seinältä löytyy tietenkin suuri Satu hammaspeikoista -juliste. Tarina pyörii myös koko ajan teatteriesityksenä jossain päin Norjaa. Oma nelivuotiaanikin on ehtinyt nähdä tarinan jo ainakin kahdessa eri teatterissa ja tarhassakin satua kuulemma käydään läpi säännöllisesti.

Muistan ”Sadun hammaspeikoista” myös omasta suomalaisesta lapsuudestani. Kirjasta tykännyt pikkusiskoni kieltäytyi aikoinaan pesemästä hampaitaan, koska ei halunnut vahingoittaa suussaan asuvia sympaattisia hammaspeikkoja.  Kirjan alkuperäisessä versiossa hammaspeikkojen kohtalo muuten jää avoimeksi, mutta kun tarpeeksi monet lapset huolestuivat, että peikot mahdollisesti kuolivat huuhtoutuessaan ulos Jussin suusta, suostui Egner muuttamaan kirjan loppua. Nyt kirja päättyy turvalliseen kohtaukseen, jossa Möö ja Paa seilaavat lautalla keskellä suurta merta ja ”uneksivat hampaasta, johon rakentaa talonsa”.

Kirja on käännetty monille muillekin kielille, viimeisimpänä urduksi ja somalin kielelle.

Kirja on lainattu kirjastosta ja sen on suomentanut Eeva-Liisa Manner. Alkuperäinen nimi ”Karius og Baktus”.

10 thoughts on “Satu hammaspeikoista (Thorbjørn Egner)

  1. Nyt nostalgia valtasi mielen. Minäkin muistan tämän. Pitäisi etsiä kirja käsiini nyt, kun omat 5- ja pian 7-vuotiaat lapseni pohtivat hammaspeikkoa.

  2. Minäkin luin tätä lapsena ja tykkäsin tosi paljon! Nyt vaan jäi mietityttämään, että milloin tuo uusi loppu oikein on tehty…

  3. Tämä on ensimmäinen kirja, jonka luin ihan itse alusta loppuun noin viisikymmentä vuotta sitten. Silloin ei ollut ns. helppolukuisia kirjoja, mutta tämä tuli aika lähelle niitä. Silti muistan, että lukeminen tuntui työläältä ja kuvia oli paljon hauskempaa katsella. Sittemmin olen lukenut kirjaa ääneen kerran jos toisenkin. Tuossa kuusikymmentäluvun alun suomenkielisessä laitoksessa Möö ja Paa jäivät lautalla seilamaan.

  4. Kivaa, että hammaspeikot ovat tuttuja muillekin! Eikun… Toivottavasti eivät ole liian tuttuja!

    Muttaon tämä kyllä ihanan nostalginen kirja! ❤ Ja hienoa, että myös Eevan ensimmäinen itse luettu kirja! 🙂

    Salla, luulen, että se loppu muutettiin silloin ihan alkuaikoina. Siinä ensimmäisessä, satukokoelmassa ilmestyneessä versiossa toisella hammaspeikolla oli jopa tyttöystävä, joka sittemmin jätettiin tarinasta pois. Niin ja peikkojen ulkonäkökin on vaihdellut vuosien aikana. Näistä voi lukea enemmän täältä:

    http://bokmerker.org/?p=3341

  5. Heissan! Mäkin muistan kuinka pienenä leikittiin hammaspeikkoja ja lumipenkat olivat hampaita ja juostiin hammasharjaa karkuun :). Hammaspeikot… Tietty tarinassa vähän lisätään hammaslääkärikammoa (suuri pora etc!). Onnea blogille 🙂

  6. Mä muistan kanssa ton kirjan! En kyllä muista tykkäsinkö tästä kirjasta vai en, mutta kuvat olivat ihania sen muistan! Niin nätit valkoiset kodit 😀 Hassua et suomennuksessa on vaihdettu noi nimet, ku mä ymmärtäisin baktus & karius voisi viitata kariesbakteeriin..joka tekee reikiä? Mutta voi olla että tarkoittaa Norjaksi jotain avain muuta ! 😀 Juhani ehkäpä kannattaa alkaa lukemaan tota kirjaa Ahtille..ettei tulisi reikiä.

  7. Tuuti, ihan oot oikeilla jäljillä noiden nimien suhteen. Siksi noi alkuperäiset nimet onkin mielestäni huomattavasti paremmat.

    Kirja on kyllä monen lapsen mielestä myös aika pelottavakin. Se hirmuinen pora…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s