Sanna Hukkasen sarjakuva-albumi ‘Juuri‘ käsittelee monenlaisia juuria ja juurettomuutta. Viisi lyhyttä tarinaa sisältävässä teoksessa pohditaan päähenkilön omia pohjois-karjalaisia juuria, aviomiehen ja tyttären tansanialaisia juuria, kotiseudun metsiä ja puiden juuria, oman suvun historiaa ja jopa mummolta saatua ruisleivän juurta.

Kiinnostuin Hukkasen kirjasta, kun tajusin, että siinä sivutaan myös paluumuuttoa Tansaniasta Suomeen. Kokoelman ensimmäinen tarina kertookin pariskunnasta, joka on palannut naisen kotiseudulle Joensuuhun. Siellä lumen ja pimeyden keskellä he sitten vertaavat elämää Tansaniassa elämään Pohjois-Karjalassa. Suomesta löytyy tiskikaappi ja rasisteja, Tansaniasta ääntä, lämpöä ja yliuteliaita läheisiä. Kumpi onkaan pahempaa, liiallinen sosiaalisuus vai epäkohtelias umpimielisyys?

Kirjan toisessa tarinassa päähenkilö juttelee mummonsa kanssa tämän lapsuudesta ja päätyy pohtimaan miten elämässä Tansaniassa on yhtymäkohtia mummon lapsuuteen Suomessa. Kolmannessa ja neljännessä tarinassa käsitellään suomalaisten suhdetta metsään ja päähenkilö miettii omaa suhdettaan sukuun ja kotiseutuun. Viimeisessä tarinassa pohditaan kahden kulttuurin lapsen mahdollisuutta juurtua molempiin kotimaihinsa.

Olen itsekin kotoisin Joensuusta ja olimme aikoinaan puolituttuja Hukkasen kanssa. Näihin lyhyisiin tarinoihin olikin jotenkin hirveän helppo samaistua. Me emme ole paluumuuttamassa Suomeen (ainakaan lähitulevaisuudessa) eikä Norja ole yhtään niin eksoottinen kuin Tansania, mutta Joensuu on aina Joensuu. Noissa metsissä, karjalanpiirakoissa ja tuossa murteessa elävät minunkin juureni. Hieno pieni kirja, jota suosittelen lämpimästi muille ulkosuomalaisille ja paluumuuttajille.

Suoritan kirjalla Helmet-haasteen kohdan “kirjassa käydään koulua tai opiskellaan”, sillä kirjassa mummo kertoo paljon tarinoita omilta kouluajoiltaan.

Kirjasta on kirjoitettu myös blogeissa Kirjan pyörteissä ja Lukupino.

Kirja on lainattu kirjastosta. Kustantaja Arktinen Banaani. Julkaistu vuonna 2015.