
Kansi: Pasi Pitkänen / WSOY / Piggsvin forlag
“Sanotaan, että ihmisiä on vain kahdenlaisia, pakenijoita ja metsästäjiä. On vielä kolmaskin tyyppi, vaikka se onkin harvinainen. Suojelijat.”
(Spoilerivaroitus: Tässä postauksessa paljastetaan asioita kirjasarjan aiemmista osista!)
Viidennen ‘Kepler62‘-kirjan luettuaan voi lukija huokaista: vihdoin alamme saada vastauksia! Niitä tosin täytyy odottaa aina kirjan loppuun asti eikä silloinkaan voi olla ihan täysin varma, että voiko vastauksiin luottaa. ‘Kepler62’-sarja kun osoittaa kerta toisensa jälkeen, että toisiin (varsinkaan aikuisiin) ei kannata luottaa sinisilmäisesti. Ei ole helppoa tietää kuka on hyvien ja kuka pahojen puolella.
“- Eli… tavallaan ne otukset pelastivat meidät, mutta tekeekö se niistä yhtään parempia? Ari pohti.
– En tiedä. Ehkä ne eivät edes ole hyviä tai pahoja, ne vain ovat sellaisia kuin ovat.”
Juuri tämä hyvyyden ja pahuuden välinen pohdiskelu on yksi viidennen Kepler-kirjan kantavia teemoja. Ovatko ihmiset automaattisesti hyvien tai pahojen puolella vai onko kyse vain näkökulmasta? Sama toiminta näyttäytyy toisten silmissä sankarimaisena ja toisten silmissä rikollisena. Myös teknologia ja sen läpitunkevuus arjessamme kyseenalaistetaan. ‘Kepler’ palaa tässä tieteiskirjallisuuden juurille: onko teknologia hyvää vai pahaa? Kuinka paljon annamme sen hallita elämäämme ja mihin asetamme rajat? Milloin teknologia-uskomme menee liian pitkälle?
Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin ‘Virus‘ jatkaa siitä mihin edellinen osa ‘Pioneerit‘ loppui. Nuoret ovat saapuneet Keplerille ja yrittävät rakentaa sinne uutta yhteiskuntaa. Planeetalla on paljon tutkittavaa ja sen omituinen luonto ja poikkeukselliset vuodenajat aiheuttavat sankareille vaaratilanteita. Pasi Pitkäsen kuvitus on yhtä upeaa kuin edellisissäkin osissa ja nostaa koko tarinan aivan uudelle tasolle.
Päähenkilöt Ari ja Marie tutustuvat yhä paremmin planeetan omituisiin asukkaisiin ja pohtivat mikä heidän tehtävänsä planeetalla oikeastaan on. Joukkueen johtaja Olivia on yhtä arvoituksellinen kuin aiemminkin ja nuoret epäilevät tämän salaavan heiltä jotakin tärkeää. Kunnes kirjan loppupuolella totuus alkaa vihdoin paljastua…
Nyt on kyllä jännät paikat, sarjan viimeistä osaa odotellessa!
Kirjasta on kirjoitettu myös blogeissa Kirjojen keskellä, Yöpöydän kirjat ja Kirjahilla.
Kirja on itse ostettu. WSOY:n suomenkielinen versio on julkaistu vuonna 2017.
Yritin lukea tämän tekstisi vähän hypellen, sillä minulla neljäskin osa odottaa vielä lukuvuoroaan. Odotan kyllä kovasti jo vastauksia! Luimme hiljattain lapseni kanssa runoteoksen, jossa etsittiin kaukaista planeettaa, ja sinnehän porukka sitten pääsi. Se sopi tietysti kyseiseen kirjaan, mutta sai minut miettimään, kuinka hienosti tuo avaruuden äärettömyys ja sen tuoma avarudessa matkustamisen mahdottomuus on esitetty näissä Kepler62 -kirjoissa.
Olin viime syksyn Kirjamessuilla kuuntelemassa Parviaista, Sortlandia ja Pitkästä. Avaruus-sarjan idea oli lähtenyt Sortlandilta, jota avaruusmatkailu kiehtoo, vaikkei hän itse suljetun paikan kammoisena voisi koskaan kuvitella menevänsä avaruusalukseen! 😀 Nämä kirjat tarjoavat kyllä lapsille hienon johdatuksen scifin maailmaan. 🙂