Kansi: Tammi

-Oletteko te jutelleet siitä? Torunn kysyi.  -Jouluaaton jälkeen? Sinä ja hän?

(…)

-Ei tämä ole Oslo. Emme me täällä puhu sellaisista asioista. Se juttu on loppuun käsitelty, isä sanoi lujasti.

-Minä tarkoitin vain –

-Ei mutta täällä ulkona tulee aika kylmä seisoskella, isä sanoi.

Anne B. Ragden ‘Berliininpoppelit‘-trilogian toinen osa ‘Erakkoravut‘ jatkaa Neshovin-suvun tarinaa saumattomasti siitä mihin ensimmäinen osa loppui. Joulu ja hautajaiset ovat ohi ja elämä näyttää palautuvan raiteilleen. Erlend ja Krumme palaavat Kööpenhaminaan elämään huoletonta luksuselämäänsä, Margido jatkaa hautaustoimiston pyörittämistä ja haaveilee omasta saunasta, Torunn palaa Osloon koirankouluttajaksi ja juro Tor ja vetäytyvä Tormod jäävät sikatilalle yrmyilemään kahdestaan. Mutta arkeen palaaminen ei käykään niin helposti, kuin kaikki ensin odottavat. Vanha äiti on kuollut, Torunn on saanut yhteyden isäänsä ja vuosikymmenten hiljaisuuden jälkeen veljekset ovat jälleen löytäneet toisensa. Myös vanhat perhesalaisuudet ovat paljastuneet ja kaikkein on mietittävä uudelleen omaa asemaansa suvussa.

Kun Tor loukkaa jalkansa, nytkähtää muutos todenteolla liikkeelle. Tor ei osaa levätä ja elämä ilman sianhoitoa tuntuu turhalta ja tarkoituksettomalta. Torunn kiiruhtaa takaisin sikatilalle auttamaan isäänsä ja joutuu kohtaamaan asemansa perijänä. Haluaako hän jatkaa tilalla siinä vaiheessa, kun Tor siirtyy syrjään? Entä Erlend ja Margido? Myös he molemmat alkavat tahoillansa pohtia sikatilan tulevaisuutta ja mahdollisuuksia uudistaa sen toimintaa. Loukkaantunut Tor alkaa kuitenkin käpertyä yhä enemmän itseensä. Elämä ilman vanhaa äitiä tuntuu ylivoimaisen vaikealta ja kun erilaiset hankaluudet alkavat kasautua luisuu Tor yhä syvemmälle katkeruuteen ja itsesääliin.

Kirjan takakannessa väitetään, että kirja on “itsenäinen jatko-osa”, mikä on kyllä täyttä puppua. Kirja on nimenomaan jatko-osa eikä se todellakaan toimi itsenäisenä kirjana, vaan selkeästi tarinan keskimmäisenä kirjana. Kirjasta ei saa kaikkea irti, jos henkilöhahmot eivät ole tuttuja jo ensimmäisestä osasta, mutta jos ‘Berliininpoppelit’ on luettuna, tuo ‘Erakkoravut’ tarvittavaa helpotusta Neshov-narkkareille, jotka haluavat ehdottomasti tietää kuinka suvun tarina jatkuu.

‘Erakkorapujen’ päällimmäinen teema on vastakohdilla leikkiminen. Toisaalla on huoleton ja rakastettu Erlend, kattohuoneistossaan keskellä suurkaupunkia. Ja toisaalla katkera ja yksinäinen Tor, nuhjuisessa vanhassa maalaistalossaan laskupinojen keskellä. Toisaalla on uskontonsa kanssa painiskeleva Margido, joka pohtii kovasti syntejään ja pyrkii hyveellisyyteen ja toisaalla taas Torunn, joka ei paljon uskonnoista piittaa, mutta osoittaa silti käytännössä paljon enemmän lähimmäisenrakkautta ja kristillisyyttä kuin setänsä. Tuntuu, että kirjailija on halunnut asettaa eri vaihtoehdot esille ja tarjoaa lukijalle mahdollisuutta valita. Haluatko elää elämäsi kiitollisena vai kaunaisena? Oletko nautiskelija vai askeetikko? Itsekäs vai liiankin kiltti? Kirjailijalta kyllä riittää ymmärrystä kaikille ja juuri tämä rivien välistä huokuva empatia hankaliakin henkilöhahmoja kohtaan on kirjan vahvuuksia.

Tietyllä tapaa ‘Erakkoravut’ on klassinen tragedia, kuvaus siitä miten helposti kaikki menee mönkään ja miten lähellä pelastus olisi, jos vain pyytäisimme apua, ajattelisimme rationaalisesti, nostaisimme kissan pöydälle. Ja samalla tämä traaginen kirja on myös huumoristinen ja kuvaa tarttuvasti puhdasta elämäniloa ja rakkautta.

Luulen, että harvassa ovat ihmiset, jotka nämä kaksi kirjaa luettuaan voivat jättää kolmannen osa ‘Vihreät niityt‘ lukematta. Onhan näistä ihmisistä yksinkertaisesti pakko kuulla lisää! Miten ihmeessä he selviävät tästä eteenpäin?

Suosittelen lämpimästi myös Norjan Yleisradion kirjojen pohjalta tekemää tv-sarjaa.

Suoritan kirjalla Helmet-haasteen kohdan “kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta”, sillä sen verran paljon Margido kipuilee läpi kirjan oman jumalsuhteensa ja syntisyytensä kanssa. Kirjasta on kirjoitettu mm. blogeissa Kirjan Pauloissa, Leena Lumi ja Luetut, lukemattomat.

Kirja on lainattu kirjastosta. Julkaistu norjaksi vuonna 2005, suomennos vuonna 2008. Kirjan on suomentanut Tarja Teva ja sen alkuperäinen nimi on “Eremittkrepsene“.