Kaksikielisyys ja ulkosuomalaisuus

Kulkuri – koulusi maailmalla

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Kolme vuotta sitten kirjoitin täällä Etäkoulu Kulkurista, jonka kautta tyttäreni opiskelee suomea. Aloitimme Kulkuri-koulun ensimmäisen luokan samaan aikaan kuin tyttö 6-vuotiaana aloitti koulunsa täällä Oslossa. Aluksi kaikki sujuikin mukavasti, koska lapsi tykkäsi opiskelusta sekä norjalaisessa koulussa että kotona äidin opastuksella, mutta melko pian tuli selväksi, että yhtä aikaa kahdella kielellä lukemaan oppiminen oli sittenkin liikaa vaadittu. Juuri kun lapsi oppi, että suomeksi kirjain O lausutaan “oo” piti hänen oppia, että norjaksi sama kirjain lausuttiinkin “uu”. Sama toistui myös monien muiden vokaalien kohdalla. Sitä paitsi suomen ja norjan kaksoiskonsonantit toimivat aivan eri logiikalla. Suomeksi kaksi K-kirjainta lausutaan kahtena K-kirjaimena, norjassa taas K-kirjainten määrä määrittää sen lausutaanko niitä edeltävä vokaali lyhyenä vai pitkänä. Sen lisäksi Kulkuri-koulun tekstit oli tavutettu, mutta Norjassa opetellaan lukemaan ilman tavuja. Lapsi turhautui nopeasti ja koko lukemisesta katosi ilo, joten päätin sitten suosiolla jättää Kulkuri-kouluun hautumaan aina siihen asti, että tyttö oppisi ensin lukemaan kunnolla norjaksi.

Aloitimme sitten Kulkuri-koulun uudelleen vasta syksyllä 2015, kun lapsi aloitti norjalaisessa koulussa toisen luokan. Ajattelin, että noudatamme sitten suomi-tuntien kanssa samaa rytmiä kuin suomalaisessa koulussa ja aloitamme ensimmäisen luokan 7-vuotiaana. Tässä vaiheessa lapsi luki jo norjaksi, joten suomeksi “lukemaan opettelu” oli helppoa ja hauskaa. Toisaalta taas koulusta ylipäätään oli jo kadonnut uutuudenviehätys ja suurin hohto, joten lasta oli hyvin vaikea motivoida opiskelemaan koulupäivien ja läksyjen teon jälkeen vielä suomea äidin ohjauksella. Ja totta puhuakseni, myös äidin motivoiminen oli vaikeaa… Työpäivän ja läksyrumban jälkeen halusin itsekin vain levätä. Suomi-tunnit jäivät siis suosiolla viikonloppuihin, jolloin yritimme harppoa Kulkuri-koulua eteenpäin miten kuten ehdimme ja jaksoimme. Viikonloppuisin kun oli aina niin paljon kaikkea muutakin: kavereiden syntymäpäiviä, uimakoulu ja noin parin viikon välein myös Suomi-koulu, jossa työskentelin tuossa vaiheessa itsekin opettajana. Tykkäsin opettamisesta todella paljon, mutta kun olin vetänyt läpi useamman oppitunnin muiden lapsille, en vain mitenkään jaksanut kotona panostaa vielä Kulkuri-kouluunkin. Kun ryhdyimme hommiin huomasin, että lapsi kyllä osasi puhua ja lukea, mutta kirjoittaminen ja ennen kaikkea ne pahuksen kaksoiskonsonantit tekivät todella tiukkaa. En halunnut, että suomen opiskelusta tulee kamalaa pakkopullaa, joten opiskelimme sitten hissukseen omaan tahtiin.

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Lopulta saimme Kulkuri-koulun ensimmäisen luokan loppuun tämän vuoden alussa, kaksi ja puoli vuotta sen jälkeen kun aloitimme ensimmäisen kerran ja puolitoista vuotta sen jälkeen kun aloitimme tosissamme. Tyttö sai hienon todistuksen ja minä röyhistelin rintaani, että olimme olleet sitkeitä ja kaikesta huolimatta jaksaneet jatkaa eteenpäin. Samalla päätin, että pidän suosiolla pienen Kulkuri-tauon ja vaikka tilasin toisen luokan kirjat jo viime keväänä, niin aloitimme niiden opiskelun vasta nyt elokuussa.

Tänä syksynä tyttäreni siis menee täällä Norjassa jo neljännelle luokalle, mutta Kulkuri-koulussa aloitamme vasta toisella luokalla. Ja siitä huolimatta täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen ja ylpeä meistä molemmista. Kotikoulun ihanuus on juuri siinä, että voimme edetä omassa tahdissamme. Silloin kun energiaa löytyy, voimme edetä nopeasti ja kun molempia uuvuttaa, otamme rennommin, vaikka sitten jäisimmekin alkuperäisestä aikataulusta jälkeen. Tärkeintä on suunta ja se on koko ajan eteenpäin.

Kulkuri-koulussa meillä taitaa olla menossa nyt jo neljäs etäopettaja, mutta se ei haittaa, koska etäopettajan merkitys on ainakin tässä vaiheessa melko pieni. Etäopettajalle lähtetään tehtävät tarkastettavaksi ja häneltä saadaan rohkaisua ja tsemppiä, mutta itse opetus tapahtuu vanhemman ja lapsen kesken. Jos suorittaisimme opintoja verkkokursseina olisi tilanne tietenkin toinen, mutta me olemme valinneet kirjalliset kurssit juuri siksi, että silloin saa edetä omassa rytmissä eikä tarvitse pelätä, että jää muusta ryhmästä jälkeen.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen Kulkuri-kouluun ja sen opetusmateriaaleihin. Tyttäreni selvästi tykkää oppikirjoista ja niiden tarinoista. Tarjolla on lukukirjan tekstejä tukevia tarinoita CD:llä, musiikkia ja esimerkiksi paperinukkeja. Erilaisia materiaaleja on niin runsaasti, että oikeastaan niiden ainoa huono puoli on juuri se, että kaikkea on niin paljon! Toisinaan erilaisten tehtävien määrä uuvuttaa emmekä mitenkään ehdi käydä läpi kaikkea, mutta se ei tietysti ole tarkoituskaan. Valitsemme tehtävistä ne, jotka meitä kiinnostavat ja ovat meille oleellisia.

En vielä tiedä selviämmekö kaikkien Kulkuri-koulun tarjoamien äidinkielen-kurssien läpi, mutta ainakin yritämme. Ensimmäinen luokka ja ensimmäinen etappi on nyt suoritettu ja aloitamme toista. Raportin täällä blogissani taas sitten, kun toinen luokka on ohi, meni sen suorittamiseen sitten vuosi, kaksi tai kolme vuotta.

Kuva: Reeta / Les! Lue!

4 thoughts on “Kulkuri – koulusi maailmalla

    • Kiitos! 🙂 Tsemppiä tosiaan tarvitaan! Vielä tässä vaiheessa tokan Kulkuri-luokan aloittaminen on kivaa, mutta saa nähdä miten käy sitten marraskuun hämärissä…

  1. Samaa mieltä kuin Mari, tämä oli tosi mielenkiintoinen juttu! Sinnikkyys on tärkeä taito, ja sitä varmasti suomen opiskelussa tarvitaan, kun suomi ei ole opiskelukieli vaikka se äidinkieli olisikin. Onneksi te ilmeisesti myös luette paljon suomeksi, sehän se vasta tukeekin opiskelua. Tsemppiä edelleen sekä oppilaalle että opelle!

    • Kiitos! 🙂 Ja joo, luetaan koko ajan paljon suomeksi, sekä minä ääneen että lapsi jonkun verran itsekseen. Vaikka nyt kun se kasvaa, niin huomaan, että yhteistä lukuaikaa on koko ajan vähemmän, kun lapsi juoksee ulkona kavereiden kanssa aina siihen asti, että on pakko käydä nukkumaan. Mutta ne yhteiset lukuhetket on kyllä tärkeitä edelleen ja luulen, että jatketaan niitä niin kauan kuin lapsi vaan suinkin suostuu. Mun mielestä on ihanaa lukea ääneen lastenkirjoja. ❤

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s