Kuva: Reeta / Les! Lue!

Tärkein ensin: tiesittehän, että Anne B. Ragden ‘Berliininpoppelit‘-trilogia jatkuu ainakin kahdella uudella kirjalla! Neljäs osa ‘Perintötila‘ ilmestyy suomeksi tänä syksynä ja viides osa ‘Liebhaberne‘ on juuri ilmestynyt norjaksi! Näistä ilouutisista johtuen päätin lukea koko trilogian uudelleen. Edellisestä lukukerrasta onkin jo kahdeksan vuotta. Yllättävän hyvin tarinan tapahtumat ja tunnelma olivat silti säilyneet mielessäni.

‘Berliininpoppelit’ kertoo Neshovin suvusta, joka kokoontuu vanhan äidin sairasvuoteen äärelle. Tor, veljeksistä vanhin on jäänyt kotitilalle hoitamaan sikoja, dominoivan äidin ja vetäytyvän isän seuraksi. Elämä sikatilalla on karua ja köyhää ja kodin ilmapiiri myrkyllinen, sillä sekä vanha äiti että Tor halveksuvat avoimesti hiljaista Tormod-isää. Veljessarjan keskimmäinen, Margido, pyörittää omaa hautaustoimistoa sikatilan lähellä Trondheimissa, mutta pitää sukulaisiinsa yhteyttä vain pakon edessä. Erlend, veljeksistä nuorin on karistanut menneisyytensä pölyt jaloistaan ja on elänyt jo vuosikymmeniä Kööpenhaminassa onnellisessa homosuhteessa. Kun vanha äiti sitten halvaantuu, saapuvat kaikki kolme veljestä sairaalaan ristiriitaisin tuntein. Samaan syssyyn saapuu myös Torin aikuinen tytär, Torunn, jonka olemassaolosta ei osa sukulaisista ole koskaan kuulleetkaan. Torunn on ulkopuolinen ja fiksu ja näkee nopeasti missä mennään: Neshov-suku on täynnä hiljaisia miehiä, jotka kantavat kaunaa, eivät puhu asioistaan ja ovat tottuneet tyytymään vähään. Paitsi tietysti Erlend, joka kyllä puhuu paljon, mutta on hänkin kykenemätön kommunikoimaan oman perheensä kanssa.

-Mitä sinä oikein yrität sanoa minulle? hän kysyi.

-Sen vain… että tässä on paljon selvittämättömiä asioita. Tämä ei ole sellainen suku… jonka seurassa sinä erityisemmin viihtyisit.

Oslolainen Torunn ei jää voivottelemaan tilannetta, vaan tarttuu hommiin, ihastuu isänsä lempeydellä hoitamiin sikoihin, uuteen setäänsä Erlendiin ja Trondheimin kauneuteen. Hän joutuu keskelle miesjoukkoa, joista jokaisella on omat traumansa, riitansa ja selvittämättömät asiansa ja tekee parhaansa auttaakseen näitä. Kun koko joukko sitten kokoontuu yhteiselle jouluillalliselle, alkavat salaisuudet toden teolla paljastua…

‘Berliininpoppelit’ käsittelee vaikeita teemoja ja sen tunnelma voisi olla hyvinkin toivoton, mutta sen sijaan kirja on täynnä huumoria, lempeyttä ja puhdasta iloa. Luulen, että juuri tämä yhdistelmä on tehnyt kirjasarjasta niin suositun. Lievästi toivottoman Neshov-suvun jäsenet ovat kaikista puutteistaan huolimatta helposti rakastettavia: jäykkä Margido yrittää aina toimia oikein, sydämellinen Erlend on hurmaava ja hauska ja jopa vanhin veli Tor syttyy eloon eläinten lähellä. Ihmisiä kohtaan tyly Tor hoitaa sikojaan rakkaudella ja lempeydellä ja ymmärtää eläimiä paljon paremmin kuin ihmisiä. Tarinaa kerrotaan vuoron perään eri ihmisten näkökulmasta ja Ragden kerronta etenee vaivattomasti. ‘Berliininpoppelit’ on siis erittäin viihdyttävä kirja erittäin vaikeista teemoista. Tarinaan ja sen henkilöihin jää helposti koukkuun. Tätä on vaan pakko saada lisää!

Suoritan kirjalla Helmet-haasteen kohdan “ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja”, sillä kirja sai aikoinaan Riksmålsforbundetin kirjallisuuspalkinnon. Kirjasta on kirjoitettu monissa blogeissa, mm. Lumiomena, P.S.Rkastan kirjoja ja Oota, mä luen tän eka loppuun.

Kirja on lainattu kirjastosta. Julkaistu norjaksi vuonna 2004, suomennos vuonna 2007. Kirjan on suomentanut Tarja Teva ja sen alkuperäinen nimi on “Berlinerpoplene“.