Kuva / Bilde: Valtteri Kantanen / Svenska teatern
Piipahdin reilu viikko sitten Suomessa pikaisesti ja vietin oikein ihanan Tove Jansson -päivän keväisessä Helsingissä.
Kuva / Bilde: Reeta / Les! Lue!
Aloitin päiväni Ateneumista, jossa oli Janssonin elämänkumppanin Tuulikki Pietilän näyttely. Pietilä oli Suomen tunnetuimpia graafikoita ja hänen 100-vuotisjuhliensa kunniaksi Ateneumissa esiteltiin Pietilän töitä laajasti eri vuosikymmeniltä. En ole minkäänlainen taideasiantuntija, mutta pidän kovasti Pietilän tyylistä ja tykkäsin myös Ateneumin näyttelystä.
Itse pidin ehkä eniten Pietilän kaupunkimaisemista, kuvasivat ne sitten Helsinkiä tai New Yorkia. Pietilä vangitsi kuviinsa kaupunkeja, jotka näyttävät yhtä aikaa pysähtyneiltä ja eloisilta. Noita kauniita kaupunkikuvia katsoessa tekee heti mieli pakata laukkunsa ja lähteä matkalle! Toisaalta Pietilä kuvasi paljon myös saaristoa ja Klovharua, saarta, jossa hän ja Tove viettivät vuosikymmenien ajan kaikki kesänsä. Niin ja kissaihmisenä rakastan tietenkin myös Pietilän kissagrafiikkaa! Osa Pietilän töistä löytyy Ateneumin sivuilta täältä.
Kuva / Bilde: Reeta / Les! Lue!
Tuulikki Pietilän näyttelyn jälkeen kaarsin vierailulle yhteen Helsingin uusista Muumi-kahviloista. Mumin Kaffe -kahviloita löytyy Helsingistä nykyisin jopa kolme: Liisankadulta, Pohjoiselta Rautatiekadulta ja Stockmannilta. Itse vierailin Liisankadulla ja täytyy myöntää, että olin myyty. Kahvila ei ollut liian hienosteleva ja fiini, mutta ei myöskään liian täynnä mautonta muovista muumi-krääsää, vaan juuri sopiva yhdistelmä helsinkiläistä kivijalkakahvilaa ja lapsille sopivaa muumihenkistä tekemistä. Kahvilasta löytyi lapsille sopivia pöytiä, puolapuut ja renkaat, joissa voi roikkua sekä tietenkin muumikirjoja ja -leluja. Erilaista muumitavaraa oli myös myytävänä ja muumit näkyivät tietenkin myös muuten sisustuksessa ja astioissa. Silti muumit eivät hyökänneet päälle liikaa ja lasten leikkitilakin oli asetettu myyntitiskin ja vessojen lähelle, jolloin kahvilan toinen puoli oli sopivan rauhallinen aikuiseen makuun. Riippuu tietenkin päivästä ja asiakkaista, mutta ainakin itse koin vierailun miellyttävän rauhalliseksi, vaikka paikalla oli myös lapsia ja vauvoja, joista lähti ääntä. Keliaakikkona täytyy antaa vielä lisäpisteet siitä, että myynnissä oli myös gluteenittomia herkkuja!
Kuva / Bilde: Reeta / Les! Lue!
Kuva / Bilde: Reeta / Les! Lue!
Kuva / Bilde: Reeta / Les! Lue!
Kuva / Bilde: Reeta / Les! Lue!
Kuva / Bilde: Reeta / Les! Lue!
Tove-päiväni päättyi tietenkin Svenska teaternin ‘Tove‘-esitykseen. Näytelmä kulkee usealla eri aikatasolla ja esittelee erilaisia kausia Toven elämästä. Vanhempaa Tovea esittää Ylva Ekblad ja nuorta Tovea Alma Pöysti (joka muuten on Toven ystävän Birgitta Ulfssonin lapsenlapsi). Vanhemman Toven seurassa pääsemme kiertämään maailmaa ja kohtaamaan japanilaisia muumifaneja, nuorempi Tove etsii paikkaa kuvataiteilijan ja kirjailijan välimaastossa ja kohtaa sekä vähättelyä että ihailua. Aikakaudesta toiseen siirtyminen oli toisinaan hieman poukkoilevaa, mutta toisaalta taas pidin kovasti pyörivästä teatterilavasta, joka kuljetti katsojaa tilanteesta toiseen. Olihan samanlainen pyörivä lava myös ‘Vaarallisen juhannuksen‘ kelluvassa teatterissa! Hauskoja olivat myös viittaukset Svenska teaternin omaan historiaan, ‘Tove’-näytelmässä kun valmistellaan ‘Mumintrollet och komenten‘-näytelmää, joka esitettiin aikoinaan ensimmäisen kerran juuri Svenska teaternissa.
Tykkäsin myös siitä, että vaikka kyseessä oli jonkinlainen elämäkertaesitys, niin Toven elämää ei tahkottu läpi alusta loppuun, jokaista tuttua yksityiskohtaa esitellen, vaan siinä keskityttiin vain muutamaan aikakauteen, kuten vuoteen 1949, jolloin Tove maalasi seinämaalauksia kotkalaiseen lastentarhaan. Myöskään Toven rakkauselämää ei esitelty ykstyiskohtaisesti, mutta mukaan mahtui kuitenkin sekä sydänsuruja että ihastumisia. Toisaalta tapahtumia riitti niin paljon, että voi olla, että katsoja putoaisi helposti kärryiltä, jos Toven elämän tapahtumat eivät olisi entuudestaan tuttuja.
Ylva Ekblad & Hellen Willberg
Kuva / Bilde: Cata Portin / Svanska teatern
Ekblad ja Pöysti tekivät todella hienot roolityöt ja Julia Koranderin Vivica Bandler on myös hurmaava, mutta olisin katsellut mielelläni lisää myös Hellen Willbergin esittämää Tuulikki Pietilää. Kenties henkilögalleriaa olisi voinut vähentää vielä entisestään, jolloin muutamalle valitulle henkilölle olisi jääyt vielä enemmän tilaa kasvaa.
Suurena Tove-fanina täytyy myöntää, että nautin näytelmästä suuresti myös juuri tällaisena. Toven elämässä toki riittäisi materiaalia vaikka kuinka moneen esitykseen, joten toivottavasti saamme Toven teatterin lavalle vielä uudestaankin jossain vaiheessa.
Kannattaa muuten käydä katsomassa näytelmä, vaikka kouluruotsi olisikin ruosteessa! Svenska teatern tarjoaa halukkaille lainaksi kännykän, jonka ruudulla pyörivät näytelmän tekstit suomeksi. Itse keskityin seuraamaan esitystä ruotsiksi, mutta siskoni kokeili tuota tekstitystä ja ilmeisesti se oli toiminut ihan hyvin. Aina tekstit eivät kuitenkaan menneet aivan synkassa tapahtumien kanssa, vaan suomenkieliset tekstit saattoivat tulla ruudulle ennen aikojaan tai liian myöhässä, mutta sille ei varmaan mitään voi. Oletan, että tekstitykset oli ajastettu ruudulle harjoitusten perusteella, mutta live-esitys tietenkin elää hiukan eikä aina etene täsmälleen samalla sekunnilla joka kerta.
Alma Pöysti
Kuva / Bilde: Cata Portin / Svanska teatern
Kaiken kaikkiaan Tove (ja Tuulikki!) -päiväni oli siis ihana! Pietilän näyttely taitaa olla valitettavasti jo poistunut Ateneumista, mutta suosittelen Muumi-kahviloita ja Tove-esitystä lämpimästi kaikille! Ja jos kaipaatte vielä lisää aktiviteetteja teeman ympärillä, niin Teatterimuseosta löytyy myös Muumit teatterissa -näyttely. Niin ja keväinen Helsinki on kyllä sekin aika ihana!
Les! Lue! 
Ja Toven freskot HAMissa ovat ymmärtääkseni pysyvää näyttelyssä, eli sinnekin voi piipahtaa Tove-kierroksen nimissä!
Totta! Kävin HAMissa viime vuonna, mutta tällä kertaa jäi. Ne fraskot on ihania! ❤
Voi miten kiva Tove ja Muumi -kierros Helsingissä. Kahvilat näyttävät raikkailta ja sympaattisilta myös minulle, joka en ole koskaan niin kovasti innostunut muumeista. – Voi vitsit, olisipa Birgitta Ulffson ollut lavalla! Youtubesta löytyy hänen tulkintojaan Pikku Myynä!
Joo, kahvila oli kiva ja muumeja annosteltu mun makuun sopivasti. Olisi tosiaan hienoa nähdä Birgitta Ulffson lavalla. Ja pitäisi lukea se hänestä kertova uusi elämäkertakin!
Ihanan kuuloinen Tove-päivä!
Hauska idea tuo “kännykkätekstitys”, vaikka ei aivan täsmälleen kohdalleen osuisikaan. Oma ruotsintaitoni on kammottavan huonoa, joten tipahdan yleensä kärryiltä jo muutaman sanan jälkeen. 😉
Se tekstitys on kyllä loistava idea! 🙂
Ihana raportti! Olemme ensi lauantaina menossa bloggaajaporukalla katsomaan Tovea. Kirjoituksesi lisäsi odotuksia, varmasti hieno esitys tulossa!
En ole vielä käynyt testaamassa Muumikahvilaa. Meidänkin kotikulmille Etelä-Helsinkiin on tulossa sellainen, mutta ikkunoissa on ollut Avataan pian -tarrat jo monta kuukautta. Mikähän lie viivyttänyt. Toivottavasti avaavat pian.
Olis ollut niin kiva tulla teatteriin teidän kanssa, mutta kun se päivä ei sopinut, niin oli pakko ottaa pikavisiitti Helsinkiin ihan muuten.
Oikeastaan aika jännä, ettei Muumi-kahviloita ole ollut Helsingissä aiemmin. Pitäähän Toven kotikaupungissa sellainen olla! No, nyt on sitten monta kerralla ja ilmeisesti tosiaan lisääkin tulee. 🙂
Kuulostaa mukavalta!
Näyttely meni minulta valitettavasti ohi. Enkä ole vielä käynyt Muumi kahviloissakaan. Näyttää ainakin ihan kivalta!
Mukavaa oli! 🙂 Suosittelen piipahtamaan kahviloissakin!
Ihana päivä – ja miten minulta ovat nuo muumikahvilat menneet ihan ohi?
Olen menossa lauantaina katsomaan Tove-näytelmää (muistaakseni ?) kirjabloggaajaseurassa ja vähän täytyy myöntää kouluruotsin ruostumisen hirvittäneen. Vähän sentään helpottaa ajatus teksteistä.
Pitäkää hauskaa teatterissa! Olisi ollut tosi kiva tulla mukaan bloggaajien teatterireissulle, mutta ehkä ensi kerralla. 🙂
Kiitos vinkistä, kesällä suuntaamme varmasti Helsingissä Muumi-kahvilaan! Viime vuonna kävimme teatterimuseossa ja tyttäreni (silloin nelivuotias) ihastui siihen kovin. Luulen, että sinne voisi tehdä toisenkin visiitin – silloin ei vielä ollut Muumi-näyttelyä.
Itse en ole tuolla teatterimuseossa käynytkään, enkä tällä reissulla ehtinyt. Mutta hyvä kuulla, että lapsetkin viihtyvät siellä! Jossain vaiheessa täytyy siis ehtiä sinnekin… Täältä ulkomailta katsoessa näyttää siltä, että Suomi on täynnä kiinnostavia museoita! 😀
Riippuu varmaan lapsesta, mutta jos on sellainen, joka tykkää kokeilla roolivaatteita ja hassutella, niin teatterimuseossa sai tehdä esim. sellaista 🙂 Ja vaatii toki, että aikuinenkin haluaa heittäytyä leikkiin. Samassa yhteydessä on myös hotelli- ja ravintolamuseo ja joku kolmaskin museo (?), eli myynnissä oli monenlaisia lippuja sen mukaan, halusiko käydä yhdessä vai useammassa museossa. Hotelli- ja ravintolamuseossa ei ollut lapselle kyllä oikein nähtävää, paitsi pienoismallihotelli, johon sai sytytellä valoja :). Ja Suomessa ja varsinkin Helsingissä on kyllä ihania museoita! Usein täällä pohjoisessa Suomessakin harmittaa, kun menee joku kiinnostava näyttely ohi, kun ei ehdi aina Helsinkiin.
Meidän lapsi nimenomaan rakastaa roolivaatteita, joten toi museo on varmasti koettava! 🙂
Hieno katsaus, vaikka minulle tämä olisi varmaan painajaispäivä 😀 Lapsena luin joitakin mustavalkoisia muumisarjakuvia (joista kyllä pidin), mutta noin muuten en koskaan suuremmin innostunut muumeista, mutta toki tiedän Muumilaakson henkilöt.
Täällä (Lontoo) on myös muumibuumia ilmassa, sillä viime vuonna avattiin ensimmäinen suuri muuminäyttely täällä. Myös Kew Gardensissa oli pääsiäisen aikaan suuri “muumiseikkailujuttu”. Minulla on kausikortti kys. puutarhaan, mutta välttelin muumeja 😀
Heh, ymmärrän hyvin, ettei muumit sovi kaikkien makuun. 😉 Ja muumi-käsitteen allekin mahtuu niin paljon: kuvakirjoja, lastenkirjoja, aikuisten kirjoja, niitä toisinaan aika raisujakin sarjakuviakin sekä tietysti oheistuotteet: tv-sarjat, näytelmät, krääsä jne… Mulle muumit (nimenomaan ne alkuperäiset) on kuitenkin hyvin rakkaita, joten nautin tästä päivästä kovasti. 🙂 Niin ja Pietilän teoksissa ei muumeja näkynyt lainkaan! 😀
Pietilän kissagrafiikka iski minuunkin.
Olen kävellyt tuon Liisankadun kahvilan ohitse, mutta sisälle en ole vielä ehtinyt. Jo noiden voimistelurenkaiden vuoksi voisi käydä lasten kanssa mehukesteillä. 🙂
Mä ostin sellaisen kissagrafiikka-kirjanmerkinkin. ❤
Olen siis edelleen niin järkyttänyt, että en ole ollenkaan huomannut noita muumikahviloita, vaikka hoodeilla liikun jatkuvasti. Sitä se tekee, kun on pää niin täynnä ajatuksia, että ei huomaa havainnoida ympäristöään. Jotenkin erityisen suloista, että sinä tulit matkan takaa ja toit muumikahvilat tietoisuuteeni. 😀
🙂 Täältä käsin näyttää, että Suomessa avataan koko ajan ihania uusia paikkoja ja Helsinki on täynnä ihania näyttelyitä ja konsertteja. Samalla melkein unohdan mitä kaikkea ihanaa täältä Oslota löytyy! 😀 Pitäisikin taas päivittää tuota mun Kirjallinen Oslo -osiota…
Oho, enpäs tiennytkään, että Liisankadulla(kin) on nykyisin Muumi-kahvila – en ollut tiennyt sellaisten olemassaolosta! Opiskelin aikoinaan Sibelius-lukiossa, joten katu on minulle tuttuakin tutumpi, mutten ole tullut kulkeneeksi sitä pitkin vuosiin.
Sekä Pietilän näyttely että Tove-näytelmä kiinnostaisivat, mutten ole saanut aikaiseksi mennä kumpaankaan – olen ostanut sen verran paljon ooppera-, teatteri- ja konserttilippuja, että budjetti ei meinaa enää antaa myöten uusille hankinnoille.
Mullekin Liisankatu on tuttu. ❤ Opiskelin aikoinaan siellä filosofian laitoksella ja olin opiskeluaikoina mukana Liisankadulla sijaitsevassa Kellariteatterissa. Silloin tuli istuskeltua paljon Kolmessa Liisassa. Mahtaakohan SE baari olla vielä elossa…
Hieno teema ja hieno juttu! Ihan vain varuiksi, olethan toki lukenut Tuula Karjalaisen Tove Janssonin elämäkerran? Se on myös hieno ja avaa Toven elämää monelta kantilta.
Tuttava ei pitänyt Tove-näytelmästä ollenkaan ja siksi en ilmoittautunut bloggariretkelle. Nyt kaduttaa, pitääköhän sittenkin ryhtyä toimenpiteisiin!
Joo, olen lukenut jo aika monta Jansson-elämäkertaa! 😀 Kaikki ihania, mutta toi Karjalaisen on kyllä mun suosikki, kun on niin kaunis ihan jo esineenäkin. ❤
Toi näytelmä on ilmeisesti saanut aika ristiriitaisen vastaanoton, sekä kehuja että moitteita. Minä kyllä tykkäsin. 🙂
Ihanan kuuloinen päivä. 🙂 Jutustasi muistui mieleeni Tove Janssonin näyttely, joten kävin katsomassa Ateneumissa. Se on todella upea paikka taidenäyttelyille. Hienot teokset pääsevät paremmin esille niin kauniissa ympäristössä. Muumi-kahvilassa en olekaan Helsingissä käydessäni koskaan piipahtanut. Lentokentän Muumi-myymälä ainut muumipaikka, jossa muistan vierrailleeni (sen ohi onkin melko mahdotonta kulkea ilman että käyn edes vähän hypistelemässä muumitavaraa :)).
Ateneum on kyllä ihana! Kävin siellä itse asiassa lounaallakin samalla reissulla ja kiersin sitten vielä sen perusnäyttelynkin. Ihana paikka! ❤
Onpa sinulla ollut ihana Tove-päivä! Oli nautinnollista seurata ja olla mukana postaustasi lukemalla! Hauskaa, että Muumi-kahvilasta löytyy puolapuut ja renkaat, moista aktiviteettia soisi muihinkin kahviloihin. Meillä kuopiossakin on muumi-kahvila, mutta se on ehkä enemmän aikuisille tai isommille lapsille suunnattu ainakin aktiviteettien suhteen.
Tove-näytelmä kuulostaa todella mielenkiintoiselta. En ole koskaan käynyt Svenska Teaternissa, joten kiitos vinkistä tekstityksen suhteen. Olen joskus ollut kahden vaiheilla menisinkö vai en, koska en ole ollut varma ruosteessa olevan kouluruotsini riittävyydestä. Nyt otan ehdottomasti keskipitkän aikavälin tavoitteeksi vierailla siellä!
Joo, erilaisia muumi-kahviloita taitaa olla muuallakin Suomessa, mutta ehkä ne ei ole ihan samalla konseptilla? Ja aika jännä, että just Helsingissä ei ole aiemmin ollut yhtään.
En muuten ole varma onko se tekstitys tarjolla kaikkiin Svenskan näytelmiin, mutta toivottavasti on.
Todellinen muumipäivä! 😀 Ei vielä tursunnut korvista?
Ateneumissa on aina hienoa käydä jo silläkin kun puitteet ovat niin upeat. Ihan liian harvoin tulee käytyä! Jotenkin ei vain muista näitä Suomen kohteita, halajaa aina kauas. Nyt pitäisi edes juhlavuoden kunniaksi ryhdistäytyä. Meiltäkin vain reilun 2 tunnin matka Hesaan joten ei mitään tekosyitä.
“Käännöskännykkä” on loistava idea Svenskanilta!
Ei tursunut korvista! 😀 Ehkä, jos se kahvila olisi ollut räikeämpi tai krääsämäisempi niin sitten, mutta oli sopivan leppoisa. Ja joo, Ateneum ON upea. ❤