Palasin Kirjamessuilta kotiin Osloon aikaisin maanantaiaamuna ja sen jälkeen koko viikko onkin kulunut sairastellessa. Ensin iski paha migreeni ja sen jälken oikein kunnon flunssa. Siksi Kirjamessu-raportointi jäi harmillisesti kesken. Tässä kuitenkin vielä muisteluita viikko sitten päättyneiltä messuilta.

Kirjamessujen kolmas päivä lauantai alkoi Tammen ja WSOY:n kirjabloggaajille järjestämällä aamiaisella. Ilmeisesti aamiaisen aikana haastatellut kirjailijat olivat sen verran kiinnostavia, että paikalle oli saapunut tänä vuonna ennätysmäärä kirjabloggareita. En tiedä paljonko meitä oli yhteensä, mutta ainakin useita kymmeniä. Oli mahtavaa tavata tuttuja bloggareita ensimmäistä kertaa netin ulkopuolella ja yhteiselle rupattelulle olisi voinut hyvin olla vieläkin enemmän aikaa. Kun kaikki olivat saaneet aamupalaa eteensä, aloitettiin kuitenkin kirjailijahaastattelut, jotka nekin olivat tietenkin liian lyhyitä. Kun tarpeeksi monta kirjailijaa ja lukijaa kokoontuu samaan tilaan, voisi rupattelua ja haastatteluja jatkaa vaikka kuinka kauan!

Paikalla olivat Hannu Mäkelä, Riitta Jalonen, Claes Andersson, Anja Snellman ja Tuuli-Liina Varis. Kaikkien teoksia olen lukenut aiemmin aika paljonkin. Hannu Mäkelän muistan ennen kaikkea lapsuudestani, Riitta Jalosen ‘Enkeliyöt‘ teki aikoinaan vaikutuksen teini-minääni, Claes Anderssonin runoja ja Tuula-Liina Variksen romaaneja luin parikymppisenä ja Anja Snellman on kulkenut mukanani tiiviisti aina yläasteelta lähtien. Snellmanin teoksia olen lukenut jopa 14! Kaikista niistä en ole pitänyt, mutta monet ovat koskettaneet kovastikin.

Myös Snellmanin uusin teos ‘Lähestyminen‘ kuulostaa erittäin kiinnostavalta. Se kertoo Kreikasta, jossa Snellman on asunut osan vuotta jo yli 20 vuoden ajan. Snellman kertoi, että Eurooppaa viime vuosina kohdanneen talous- ja pakolaiskriisin vuoksi kirjasta tuli lopulta hyvin erilainen kuin hän oli sitä aloittaessaan suunnitellut. Talouskriisi iski Kreikkaan lujaa ja pakolaisten traagiset kuolemat Välimerellä muuttivat koko maata radikaalisti. Vanhaa Välimerta ei yksinkertaisesti enää ole.

Myös Riitta Jalosen uutuus ‘Kirkkaus‘ kuulosti todella kiinnostavalta ja monet paikalla olleista bloggareistakin kehuivat sitä. ‘Kirkkaus’ kertoo uusiseelantilaisesta kirjailijasta Janet Framesta. En ole itse lukenut Framen kirjoja, mutta näin 90-luvulla Jane Campionin ohjaaman erittäin vaikuttavan elokuvan ‘Enkelin kosketus‘, joka kuvasi Framen matkaa kirjailijaksi. Omituista, että tämä Jalosen kirja on mennyt itseltäni aiemmin täysin ohi, mutta hienoa, että kuulin siitä vihdoin! Tämän aion lukea hyvin pian.

Sekä Hannu Mäkelän että Claes Anderssonin uutuuskirjat ovat musitelmasarjan jatko-osia. Tosin Anderssonin ‘Hiljaiseloa Meilahdessa‘-teoksen päähenkilö on jossain määrin etäännytetty, sillä kyseessä on romaani eikä puhdas tietokirja. Kun Anderssonilta udeltiin tarkemmin missä määrin tarina on “totta” hän vastasi, että vaikka kirjoittaisi Antiikin Kreikasta tai Star Warsista, niin itsestään jokainen aina lopulta kirjoittaa. Mäkelän uutuus “Muistan – Vapaus” taas on muistelmasarjan viides osa ja kertoo siitä kuinka Mäkelä irtisanoutui päivätyöstään Otavalta ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi. Mäkelä vaikutti hyvin sympaattiselta ja muistelmasarja alkoi kiinnostaa, vaikka en tosiaan ole lukenut Mäkelältä aiemmin muita kuin lastenkirjoja.

Myös Tuula-Liina Variksen uusin kirja kuulosti houkuttelevalta. ‘Huvila‘ kertoo kolmesta naisesta, jotka päätyvät asumaan yhdessä 1930-luvulla, kun mies lähtee natsiaatteen innoittamana rakentamaan uutta Eurooppaa. Kirja odottaa jo tuossa yöpöydällä ja luen sen varmasti pian, sen verran kiinnostavalta ja surullisen ajankohtaiselta kirja kuulosti.

Tilaisuuden lopuksi kirjailijat vastailivat vielä muutamaan kysymykseen. Kun tuli puhe blogeista, niin osa kiitteli kirjablogeja, osa ei ollut niitä oikeastaan koskaan lukenut ja muutamat haikailivat ennen kaikkea syvällisten lehdessä julkaistavien kirjallisuuskritiikkien perään. Huomautin, että niiden perään me kirjabloggaritkin usein haikailemme. Jälleen kerran tuli kuitenkin sellainen olo, että kirjailivat eivät ehkä ihan ymmärrä mikä kirjablogien paikka kirjallisuuskentällä on. Emme me ole tulleet korvaamaan tai syrjäyttämään lehtikritiikkejä, vaan blogikirjoittaminen on aivan oma, uusi tekstityyppinsä.

Aamupalan jälkeen siirryin Atenan tilaisuuteen, jossa Kanerva Eskola haastatteli esikoiskirjailijoita Soili Pohjalaista ja Tiina Lifländeriä. Nämä nuoren polven kirjailijat bloggaavat itsekin ja ymmärsivät selvemmin kirjablogienkin aseman kentällä. Tilaisuudessa puhuttiinkin paljon siitä miten bloggaaminen on vaikuttanut heidän kirjoittamiseensa. Lifländer aloitti ‘Rooibos kirjoittaa‘-bloginsa jo vuonna 2007 eli melkein kymmenen vuotta ennen esikoiskirjan julkaisua. Muistan itsekin törmänneeni kyseiseen blogiin vuosien varrella, mutta en ole seurannut sitä aktiivisesti. Lifländerin esikoiskirja ‘Kolme syytä elää‘ kuulosti kuitenkin mielenkiintoiselta, joten ehkä sen luettuani haluan käydä tutkimassa myös arkistoja ja sitä miten kirja onkaan aikoinaan syntynyt. Myös Pohjalainen kirjoittaa omaa ‘Kirjasta tulee totta‘-blogiaan ja hänkin on tämän vuoden esikoiskirjailija, jonka teos ‘Käyttövehkeitä‘ kisaa myös Hesarin esikoiskirjakilpailussa. Kuuntelin Pohjalaista myös sunnuntaina Hesarin lavalla ja tämäkin kirja täytyy ehdottomasti pistää korvan taakse.

Juuri tässä tiivistyykin Kirjamessujen ihanuus ja kamaluus: Niin ihanan paljon kiinnostavia uusia teoksia ja niin kamalan vähän aikaa niiden kaikkien lukemiseen!

Bloggari-tilaisuuksien jälkeen kiertelin messuilla vielä hetkisen, mutta lähdin sitten sukulaistytön synttäreille ja illaksi teatteriin. Olin loppuillasta niin väsynyt ja täynnä uusia kokemuksia ja ärsykkeitä, että nauroin varmaan kovempaa ja hysteerisemmin kuin kukaan muu Stella Polariksen ‘Stella tekee rikoksen‘-esityksessä. Tämä taisi olla jo neljäs kerta, kun olen käynyt Stella Polariksen esityksissä ja suosittelen kyllä lämpimästi muillekin. Improvisaatiossa on oma aivan erityinen viehätyksensä. On huimaa seurata näyttelijöiden rohkeutta ja heittäytymistä. Lähteekö esitys lentoon vai kaatuuko se nenälleen? Ja jos kaatuu, niin haittaako se? Elämässä pitää ottaa myös riskejä!

Mutta entäs sitten sunnuntai, messujen neljäs päivä? Oliko ilmassa jo messuväsymystä? No, kyllä oli! Niin ihanaa kuin messuilu onkin, se on myös hyvin epätavallinen tilanne, jossa erilaisia aistiärsykkeitä tulee sellaista vauhtia, että heikompia (kuten itseäni) kyllä uuvuttaa. Messuilla päätyy helposti myös tietynlaiseen hurmokselliseen hysteriaan, kun kaikkea on niin paljon. On vaikea pysähtyä ja keskittyä ja sitä päätyy lopulta vain säntäilemään paikasta toiseen kuin päätön kana.

Sunnuntaina päivystin jälleen tunnin verran Kirjabloggaajaosastolla, jossa tapasin taas monia mukavia bloggaajia. Runoilija (ja kirjabloggaaja) Pekka Kytömäki piti paikalla myös pientä runo-jukeboksia ja lausui runoja annetuista aiheista. Ostin itsekin Kytömäen uuden runokirjan ‘Valo pilkkoo pimeää‘.

Sunnuntaina kuuntelin myös norjalaisen Maja Lunden haastattelun. Hänen kirjastansa ‘Mehiläisten historia‘ kirjoitan varmasti pian vielä lisääkin. Kirjan tarina kulkee kolmella aikakaudella ja pohtii sitä mitä tapahtuu, jos mehiläiset katoavat maailmasta. Samalla tarina kertoo vanhempien ja lasten suhteesta. Kirja on Lunden ensimmäinen aikuisille kirjoitettu romaani, aiemmin hän on kirjoittanut lastenkirjoja ja tv-käsikirjoituksia. Uusi romaanikin on kuulemma tulossa ulos norjaksi jo ensi syksynä.

Päivän päätteeksi kuuntelin vielä Hesarin esikoiskirjapalkinnosta kisaavien kirjailijoiden haastatteluja. Täytyy myöntää, että tässä en osaa olla puolueeton. Toivon voittoa Minna Rytisalolle ihan vain siksi, että Minna on itse entinen kirjabloggaaja, jolla on erittäin hyvä kirjamaku ja viehättävä tyyli blogata. Täytyyhän silloin myös hänen oman teoksensa olla loistava! Tämäkin kirja odottaa tuossa yöpöydällä, mutta vielä en ole ehtinyt sitä lukea. Harmillista kyllä, myös nuo muut yhdeksän ehdokasta kuulostivat erittäin mielenkiintoisilta, erityisesti Inkeri Markkulan ‘Kaksi ihmistä minuutissa‘ ja Aura Nurmin ‘Villieläimiä‘ on pakko lukea!

Huh, johan oli messut! Kirjailijoita, lukijoita, haastatteluja, keskusteluja, kirjoja… Ihanaa oli, mutta nyt on pää sen verran pyörällä, että tästä toipumiseen menee varmaan koko vuosi. Mutta jos vain mitenkään mahdollista, niin ensi syksynä taas uudestaan!

Messulippu saatu ilmaiseksi Kirjamessuilta.