Future Libraryn lehdistötiedote vuodelta 2014. Kuva: Reeta / Les! Lue!
“As a child, I was one of those who buried treasures in jars, with the idea that someone, some day, might come along and dig them up.” (Margaret Atwood)
Kuinka moni teistä on kuullut Future Librarystä? Harmittaa, etten ole kirjoittanut asiasta blogiini aiemmin, sillä tässä projektissa yhdistyy niin monta ihanaa teemaa, että jo pelkkä idea hykerryttää. Future Libray on skottilaisen taiteilijan Katie Patersonin 100-vuotta kestävä taideteos, jota hän työstää yhdessä sekä Oslon kaupungin että sadan kirjailijan kanssa.
Futuren Libraryn “vieraskirja”. Kuva: Reeta / Les! Lue!
Vuonna 2014 istutettiin Nordmarkaan, hieman Oslon ulkopuolelle, 1000 puuta, joiden annetaan kasvaa rauhassa seuraavat 100 vuotta. Vuonna 2114 puut kaadetaan ja niistä tehdään paperia, jolle painetaan 100 kirjaa. Eikä mitä tahansa kirjoja, vaan aivan erityisesti tätä projektia varten kirjoitetut 100 kirjaa, jotka ovat tuossa vaiheessa odottaneet piilossa Oslon pääkirjastossa 100 vuotta.
Osloon avataan uusi pääkirjasto todennäköisesti vuonna 2019 ja tuohon kirjastoon Paterson on suunnitellut erityisen huoneen, jossa näitä käsikirjoituksia tullaan säilyttämään turvassa seuraavat 100 vuotta eikä kukaan pääse lukemaan tekstejä ennen kuin puut kaadetaan ja kirjat painetaan paperille vuonna 2114!
Ketkä 100 kirjailijaa projektissa sitten on mukana? Osa heistä ei luonnollisestikaan ole vielä edes syntynyt, mutta ainakin tähän mennessä julkaistut, kaksi ensimmäistä kirjailijaa herättävät toivoa siitä, että tästä tulee upea projekti. Aivan ensimmäinen kirjailija, jonka käsikirjoitus talletettiin sadaksi vuodeksi on oma lempikirjailijani Margaret Atwood, jonka käsikirjoituksen nimi on ‘Scribble Moon‘. Tätä lempikirjailijani teosta en tule koskaan lukemaan. Todennäköisesti myöskään tyttäreni ei tule sitä koskaan lukemaan, mutta kuka ties mahdollinen tuleva lapsenlapseni?
Margaret Atwoodin omistuskirjoitus Future Libraryn “vieraskirjaan”. Kuva: Reeta / Les! Lue!
“Science fiction has made art out of space travel – travel to places that the author has never seen, and that may not exist except in the human imagination. Time travel is similar. In the case of the Future Library, I am sending a manuscript into time. Will any human beings be waiting there to receive it? Will there be a ‘Norway’? Will there be a ‘forest’? Will there be a ‘library’? It’s hopeful to believe that all of these elements – despite climate change, rising sea levels, forest insect infestations, global pandemics, and all of the other threats, real or not, that trouble our minds today – will still exist.” (Margaret Atwood)
Vuoden 2015 kirjailija on ‘Cloud Atlaksen‘ kirjoittanut David Mitchell, ei huono valinta sekään! Mitchellin kirjan nimi on ‘From Me Flows What You Call Time’.
Uusi kirjailija julkaistaan aina toukokuussa Nordmarkan metsässä ja olen todella harmissani, etten ole edellisinä vuosina päässyt paikan päälle seuraamaan seremoniaa. Toisaalta lohduttaa, että onhan tässä onneksi vielä 98 vuotta aikaa, ehkä jossain vaiheessa saan aikatauluni sellaisiksi, että pääsen mukaan uuden kirjailijan julkistustilaisuuteen.
Sekä Atwood että Mitchell painottavat, että tällainen projekti on ennen kaikkea luottamuksen osoitus. Kukaan projektin tämän hetkisistä työntekijöistä ei ole enää elossa vuonna 2114, joten heidän täytyy yhdessä luottaa siihen, että tulevat sukupolvet paitsi jatkavat projektia, myös onnistuvat pitämään ihmiskunnan hengissä seuraavat 100 vuotta.
“Future Library project is a vote of confidence in the future. Its fruition is predicated upon the ongoing existence of Northern Europe, of libraries, of Norwegian spruces, of books and of readers.” (David Mitchell)
Kaiken kaikkiaan Future Library viehättää minua valtavasti. Olen todella iloinen, että Paterson keksi tällaisen utopistisen ja kunnianhimoisen suunnitelman ja sai houkuteltua hienoja kirjailijoita mukaan projektiinsa. Todellinen pullopostipaketti tuleville sukupolville!
Kursivoidut katkelmat on poimittu Future Libraryn lehdistötiedotteista ja nettisivulta.
Les! Lue! 
Dette prosjektet er interessant, og litt trist, for sannsynligheten for at jeg får se resultatet er forsvinnende liten. Dog finnes det jo noe litteratur som mener det lar seg gjøre å bli mange hundre år, så you never know.
Ja, det er noe bittersøt i dette prosjektet, men jeg liker det veldig godt! Som Atwood sa, det er nesten som å sende flaskepost til fremtiden! 😀
Ja, jeg kan ikke tenke for mye på det kjenner jeg, men det er et utrolig spennende prosjekt. Mitt håper er i hvert fall at det finnes lesere og et rent hav når de 100 årene har gått, og at bøkene i biblioteket blir lest og de kan sukke seg over hvordan vi satte ting på spill og kunne utryddet vår egen art.
Ja, man må være optimist for å delta i dette prosjektet. Jeg er også veldig spent på å se hvem skal bli de neste forfatterne!