Vierailin elokuun alussa hauskasti uudistetussa Furuset-kirjastossa. Furuset-kaupunginosa sijaitsee Oslon itäosissa ja kirjaston kohderyhmään kuuluvat erityisesti nuoret ja maahanmuuttajat. Kirjasto sijaitsee aivan T-banepysäkin ja ostoskeskuksen vieressä ja sen toisella puolella kohoaa Oslon kaunis moskeija. Olen liikkunut Furusetissä, kun aikoinaan työskentelin siellä päin, mutta tällä kertaa matkustin paikalle ihan vain ihaillakseni uutta kirjastoa ja monitoimitilaa. Ja kylläpä kirjasto olikin viihtyisä! Lapsille ja nuorille oli varattu paljon tilaa ja erilaisia toimintamahdollisuuksia. Kirjastosta löytyi biljardipöytä, pelihuone, pieni tanssistudio ja hiljaisia opiskelutiloja. Oli lastenkokoisia pieniä taloja, joihin saattoi käpertyä lukemaan tai leikkimään sekä meille vähän suuremmille lukijoille sopivia pehmeitä seinään upotettuja “lukupalloja”. Pehmeitä sohvia ja nojatuoleja löytyi sieltä täältä ja yläkerrassa oli viehättävä kahvilakin. Kirjoja löytyi todella monilla eri kielillä ja kirjojen lisäksi asiakkaat saattoivat lainata mukaansa vaikka polkupyörän!

Tiedän, että tästä on olemassa kahta koulukuntaa: toiset toivovat, että kirjastot säilyisivät hiljaisina kirjoihin keskittyvinä tiloina ja toiset toivovat kirjastoihin enemmän säpinää ja erilaisia aktiviteettejä. Minä näen, että ideaalitilanteessa eri kirjastot profiloituisivat eri tyylisiksi ja uskon, että hiljaisuutta vaaliville kirjastoille on edelleen oma tilauksensa, mutta kuulun silti ehdottomasti siihen koulukuntaan, joka uskoo, että pysyäkseen relevanttina ja yhteiskunnallisesti tärkeänä tekijänä, täytyy myös kirjastolaitoksen uudistua. Mikään ei ilahduta minua enemmän kuin kirjasto, joka on täynnä nuoria. Siellä ne uudet lukijat kasvavat! Ne ehkä näyttävät meluisilta häiriköiltä, mutta varmasti niihin tarttuu myös hitunen kirjojen ja sivistyksen arvostusta, jos ne jaksavat raahautua kirjastoon päivä toisensa jälkeen, vaikka sitten vaan pelaamaan biljardia.

Monikulttuurisen kirjaston kahvilassa istuskellessani mietiskelin sitäkin, että olen hieman kyllästynyt norjalaisten homogeenisyyteen. Norjalaiset ovat kaikki samannäköisiä, asuvat samanlaisissa taloissa, harrastavat samoja asioita (ennen kaikkea metsissä vaeltelua ja hiihtämistä, mutta jalka- ja käsipallokin käy) ja pitävät jopa lomansa aina samaan aikaan. Norjan kielessä on ilmiölle itse asiassa oma sanakin: “fellesferie” eli “yhteisloma”, joka tarkoittaa heinäkuuta. Kesä- tai elokuussa lomilevaa kummastellaan ja ehkä vähän paheksutaankin. Pääsiäisenä matkustetaan mökille, heinäkuun fellesferien aikaan mökille ja etelään ja syyslomalla saa päättää lähteekö mökille vai etelään. Kotona lomailevia säälitään avoimesti, samoin niitä, jotka eivät tykkää retkeilystä ja hiihtämisestä. Joka ikinen talvi uutisissa kuvataan sitä miten reippaat maahanmuuttajat opettelevat hiihtämään ja aina se on yhtä hassua, kun ne kaatuvat eivätkä pysy suksilla pystyssä… Joskus on vaan ihanaa karata hetkeksi tästä norjalaisesta onnelasta hieman heterogeenisempään maahanmuuttaja-lähiöön, jossa erilaiset kielet ja tavat sekoittuvat iloisesti. Siellä on tällaisella oudolla suomalaisellakin hieman kotoisempi olo.

Mutta katsopaakas näitäkin kuvia, eikö vaan olekin mukavan oloinen kirjasto!