Bilde/Kuva: Marte Garmann / Nationaltheatret

Som leserne mine sikkert vet, har Henrik Ibsen vært en av mine favoritt dramatikker over 20 år nå. Jeg går og ser hans skuespill så ofte så mulig, både her i Norge og i Finland og i forrige uke var jeg igjen på teater for å se “Lille Eyolf” som for tiden går på Nationaltheatret. (Mer om skuespill her på finsk.)

Kuten blogini lukijat jo varmasti tietävätkin, on Henrik Ibsen ollut lempinäytelmäkirjailijoitani jo yli 20 vuotta. Käyn katsomassa hänen näytelmiään niin usein kuin mahdollista, sekä täällä Norjassa että Suomessa. Viime viikolla kävin jälleen mieheni kanssa Oslon Kansallisteatterissa katsomassa “Pikku Eyolf” -näytelmän. Olen kirjoittanut Ibsenin näytelmästä aikaisemmin täällä.

Bilde/Kuva: Marte Garmann / Nationaltheatret

“Lille Eyolf” er ikke min største favoritt av Ibsens skuespiller og jeg var litt skeptisk til hvordan det skulle fungere i dag, men jeg ble faktisk overrasket over hvor aktuell historien egentlig er. Dessverre har vi enda i dag mange dysfunksjonelle familier og barn som ikke blir sett av foreldrene sine. Sofia Jupither har regissert Ibsens historie som handler om mange store temaer: egoisme, sjalusi, skyld og skam. Voksne som ikke klarer å være voksne og det som skjer når kulisser kollapser og man må gi opp  sine livsløgner.

“Pikku Eyolf” ei ole niitä suurimpia suosikkejani Ibsenin tuotannosta ja epäilinkin hieman, että miten tarinan saa toimimaan nykypäivässä. Yllätyin kuitenkin suuresti siitä miten ajankohtainen tarina onkaan. Valitettavasti myös tänä päivänä yhteiskunnastamme löytyy paljon ongelmaperheitä ja lapsia, jotka eivät tule nähdyiksi perheessään. Sofia Jupitherin ohjaama tarina käsittelee suuria teemoja, kuten itsekkyyttä, mustasukkaisuutta, syyllisyyttä ja häpeää. Se kertoo aikuisista, jotka eivät osaa olla aikuisia ja siitä mitä tapahtuu, kun ihmisen täytyy päästää irti elämänvalheistana kulissien romahtaessa rytisten.

Bilde/Kuva: Marte Garmann / Nationaltheatret

Kåre Conradi og Pia Tjelta spiller hovedroller som Alfred og Rita og spesielt Tjelta er fantastisk i rollen som Rita. Hun er så sterk og rørende at hun ble med en gang en av mine favoritt skuespillerne! Også scenografi var utrolig fint. Åpen og bart scene understrekte veldig fint tomheten og avstand mellom menneske. Alt i alt en fantastisk forestilling!

Jeg husket igjen hvorfor jeg elsker teater og begynte med en gang å planlegge hva jeg skal se neste gang…

Kåre Conradi ja Pia Tjelta esittivät näytelmän pääparia Alfredia ja Ritaa ja erityisesti Pia Tjelta loisti roolissaan. Hän oli niin vahva ja vaikuttava, että hänestä tuli heti yksi lempinäyttelijöitäni! Myös lavastus oli erittäin onnistunut. Avoin ja riisuttu näyttämö alleviivasi hienosti henkilöiden välistä tyhjyyttä ja välimatkaa. Kaiken kaikkiaan upea esitys!

Muistin taas miksi rakastan teatteria niin paljon ja aloin samantien suunnitella mitä lähden katsomaan seuraavaksi…