Bilde/Kuva: Reeta / Les! Lue!

Kävin lauantaina tyttäreni kanssa Oslon Litteraturhusetissä juhlistamassa Tove Janssonia ja muumeja. Paikalla oli muumi-lauluja laulava Benny Törnroos sekä Muumipeikko, Pikku Myy ja muita muumi-hahmoja. Konsertti oli ilmainen ja niin suosittu, etteivät kaikki mahtuneet saliin sisälle. Ulos jääneille järjestettiin onneksi ylimääräinen konsertti heti ensimmäisen päätyttyä.

Kun iso valkoinen Muumipeikko ensimmäistä kertaa asteli lavalle, konsertin pienimmät kävijät pelästyivät niin, että koko sali alkoi itkeä hysteerisesti. Vähitellen väki kuitenkin rauhoittui ja lopulta konsertti oli oikein onnistunut. Oma lähes kuusivuotias tyttäreni tykkäsi konsertista kovasti ja taputti ja tanssi innoissaan muiden mukana.

Benny Törnroos oli taitava esiintyjä eikä yleisöä näyttänyt haittaavan, että puhe ja laulut esitettiin ruotsiksi. Kysyin jossain vaiheessa tyttäreltäni ymmärtääkö hän mitä lavalla puhutaan, mutta sekä suomea että norjaa sujuvasti ymmärtävä lapseni pyöritteli vain iloisesti päätään. No, se ei onneksi näyttänyt menoa haittaavan.

Itse ehdin konsertin aikana miettiä sitä kuinka etuoikeutetussa asemassa tyttäreni on, kun hän voi nauttia sekä suomalaisesta että norjalaisesta lastenkulttuurista. Norjasta hän saa Hyppelihiiren ja kolme iloista rosvoa, Suomesta muumit ja Tatun ja Patun. Kummastakin maasta löytyy myös paljon sellaisia lastenkirjoja, joita ei koskaan käännetä muille kielille. Lapseni pääsee syvälle sisälle kumpaankin kulttuuriin ja tutustuu moniin sellaisiin satuhahmoihin, joista hänen ystävänsä eivät ole koskaan edes kuulleet. Minä koen, että yhteiskuntaan pääsee parhaiten sisälle nimenomaan tutustumalla sen kulttuuriin; kirjallisuuteen, musiikkiin ja tv-sarjoihin. Haluan myös uskoa, että juuri suomalaisten lastenkirjojen ja -laulujen kautta Suomesta kasvaa tyttärelleni oikeasti toinen kotimaa. Kotimaa, jonka muumipeikoista hän voi olla yhtä ylpeä kuin norjalaisista vuorenpeikoista ja hammaspeikoista.

Bilde/Kuva: © Moomin Characters™ / http://tove100.fi