Kaksikielisyys ja ulkosuomalaisuus / Yleistä

Hyvää kansainvälistä äidinkielen päivää!

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Tiesittekö, että tänään 21.2. vietetään kansainvälistä äidinkielen päivää? UNESCO aloitti päivä juhlimisen vuonna 1999. Päiväksi on valittu juuri tämä päivä, koska halutaan muistaa Itä-Pakistanin traagisia tapahtumia, jolloin 21.2.1952 poliisi ja armeija ampuivat opiskelijoita Bengalin kielikiistan aikana.

Maailmassa on tälläkin hetkellä monia kieliä, joita uhkaa sukupuutto. Ei vain siksi, että tietyn kielen käyttäjät olisivat luonnostaan vähentyneet, vaan siksi, että monissa maissa on edelleen kiellettyä tai lähes mahdotonta puhua tai opiskella omaa äidinkieltään. Tämän lisäksi maailmassa on monia kieliä, joita kyllä puhutaan ympäri maailmaa, mutta jotka silti loistavat verkossa poissaolollaan. Alla olevalla videolla kerrotaan, että esimerkiksi swahilin puhujia on maailmassa yli 30 miljoonaa, mutta swahilin kieltä ei löydä internetistä juuri lainkaan. Uusi teknologia ja maailman muuttuminen asettaa myös kielet uudella tavalla epätasa-arvoiseen asemaan. Siksi UNESCO kehottaakin kaikkia kirjoittamaan tänään verkkoon omalla äidinkielellään. Blogatkaa ja tviitatkaa tänään omalla äidinkielellänne, oli se sitten suomi, ruotsi, saami tai swahili!

Suomen kielellä menee Suomessa hyvin. Tänä päivänä kaikki saavat opiskella ja käyttää suomea luvan kanssa ja myös internetistä löytyy valtavasti tietoa suomeksi. Itse henkilökohtaisesti kohtaan kuitenkin päivittäin  haasteita eläessäni arkeani poissa äidinkieleni luota. En voi esimerkiksi käydä aviomieheni kanssa syvällisiä keskusteluja omalla äidinkielelläni. Vaikka oma norjan kielen taitoni on jo hyvä, olemme sopineet, että vakavammat keskustelut käymme yhä englanniksi, jotta kummallakaan ei ole keskustelussa etulyöntiasemaa.

Mieheni on myös opiskellut suomea ja hän ymmärtää hyvin paljon perusarjessa käytäviä keskusteluja, vaikkei ole koskaan itse Suomessa asunut. Monien muiden ulkosuomalaisten kanssa puhuessani olen huomannut, että jo tämä on paljon enemmän kuin useissa muissa kaksi- tai kolmikielisissä perheissä. Monet väittävät, että suomen oppiminen on mahdotonta tai valtavan työn takana, mutta oma mieheni on osoittanut sen vääräksi. Uskon, että hänen kielitaitonsa on kehittynyt ennen kaikkea kuuntelemalla minun ja tyttäreni keskusteluja. Monissa perheissä ja suvuissa koetaan kuitenkin epäkohteliaaksi puhua yhteisissä tilaisuuksissa kieltä, jota kaikki eivät ymmärrä. Tässä minä olen pitänyt pääni ja mieheni tukee päätöstäni. Kun syömme päivällistä, jokainen saa puhua omaa kieltään. Kun haen lastani tarhasta, puhun hänelle suomea. Tarhantädille puhuessani vaihdan tietenkin norjaksi. Jos kylässä on sukulaisia tai ystäviä puhun silti lapselleni suomea, ellen sitten sano jotain sellaista, joka on tarkoitettu kaikille yhteisesti. Tiedän, että kaikki eivät tästä pidä, mutta juuri siitä syystä koen tärkeäksi puhua rohkeasti tätä omaa “salakieltäni”. En halua rajoittaa äidinkieltäni vain tilanteisiin, joissa olen tyttäreni kanssa kahden. Suomi on minun äidinkieleni ja se on myös tyttäreni toinen äidinkieli ja sitä me puhumme.

Tai siis minä puhun. Lapsellani on nimittäin taas kausi, jolloin hän vastailee vain norjaksi. Minä puhun sitkeästi suomea, luemme joka ilta pitkät iltasadut suomeksi ja viime syksynä tyttö aloitti myös n. kerran kuussa järjestettävässä suomi-koulussa. Kaikesta tästä huolimatta keskustelemme edelleen niin, että minä puhun suomea ja lapsi puhuu norjaa. Usein tämä sujuvasti kaksikielinen keskustelumme herättää ihmisissä hilpeyttä, mutta itseäni se tietenkin surettaa. Tiedän kuitenkin, että siellä jossain se kieli on. Tarpeen tullessa (esimerkiksi siellä suomi-koulussa) lapsi osaa ilmaista itseään suomeksi. Mutta toivon niin kovasti, että hän käyttäisi kieltä kanssani aktiiviisesti päivittäin. Uskon nimittäin vakaasti, että jokakin päivänä tyttö tulee olemaan iloinen tästä kaksikielisyydestään ja osaa arvostaa molempia äidinkieliään.

Kuten Nelson Mandela sanoi “Jos puhut ihmiselle kieltä, jota hän ymmärtää, viesti menee hänen päähänsä. Jos puhut hänen omaa kieltään, viesti menee hänen sydämeensä.” Hyvää äidinkielen päivää kaikille!

4 thoughts on “Hyvää kansainvälistä äidinkielen päivää!

  1. Olipas sydämellinen muistutus oman äidinkielen merkityksestä! Ihailen Sinua, kun jaksat sinnikkäästi puhua suomea tyttärellesi!

    • 🙂 Kyllä se sinnikkyyttä vaatiin, mutta jotenkin en koe, että mulla olisi vaihtoehtoa. Norja ei kuitenkaan suju kuin natiivilta enkä halua puhua lapselleni kielellä jota en täysin hallitse. Sellaisilla vanhemmille, joilla ympäristön kieli alkaa olla jo oman äidinkielen tasoinen on paljon vaikeampaa muistaa vaihtaa äidinkielelleen lapsille puhuttaessa.

  2. En tiennytkään tuosta kansainvälisestä äidinkielen päivästä, mutta sitähän voisi juhlistaa oikeastaan koska vain!

    Meillä on kotona pitkälti samanlainen käytäntö kuin sinulla, minä puhun muksujen kanssa vain ja ainoastaan suomea, ja tyttäreni vahvin kieli vielä tällä hetkellä onkin Suomi. Norja taitaa tulla vasta kolmantena, pari kuukautta reissussa Uudessa-Seelannissa niin että “papa” oli koko ajan mukana vahvisti mukavasti hänen englantiaan myös. Mieheni ei tosin kovin hyvin suomea taida, vaikka nyt hänen sanavarasto on laajimmillaan kuin koskaan, tosin likka taitaa mennä jo ohitse. 🙂 Onneksi mieheni on samoilla linjoilla minun kanssani, kaikkien kolmen kielen taito on tärkeä, joten puhumme vain ja ainoastaan omia kieliämme (siis suomi ja englanti) lasten kanssa. Minkä ikäinen tyttäresi muuten on?

    Ja asiasta kolmanteen, Lillehammerissa on toukokuussa “Norsk litteraturfestival” oletko tulossa piipahtamaan tapahtumassa? 🙂

    • Hei Satu ja kiitos kommenteista! Aina on kiva kuulla muiden ulkosuomalaisten tai monikielisten perheiden kokemuksista. 🙂

      Oma tyttöni täyttää kesällä 6v ja menee siis syksyllä kouluun. Tänään muuten pelasin tytön kanssa taas tarinapeliä, jossa lapsi kertoi suomeksi tarinaa ja huomasin, että kyllä se vaan halutessaan osaa puhua tosi hyvää suomea. Voi kun vain saisin sen käyttämään kieltä vähän useammin!

      Tuota kirjafestaria olenkin miettinyt paljon viime vuosina, mutta luulen, etten ehdi sinne tänäkään vuonna. Mutta viimeistään ensi vuonna varmasti! 🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s