Kansi: Tammi

“Erlend oli luullut, että heistä tulisi perhe yhdessä hujauksessa vain sen perusteella, että heillä oli yhteinen DNA. Siksi Erlend käyttäytyi ikään kuin sukupuu olisi hakattu kiveen yhdessä yössä. Hän ei tajunnut, että haurasta rakennelmaa piti käsitellä varovasti, ei sitä saanut runnoa ennen kuin liima oli kuivunut.”

‘Berliininpoppelit‘-trilogia ei sitten jäänytkään trilogiaksi! Kymmenen vuotta sarjan kolmannen osan jälkeen sarjaan ilmestyi neljäs osa, ‘Perintötila‘, joka jatkaa Neshovin suvun tarinaa siitä mihin ‘Vihreät niityt‘ heidät jätti.

Yhdessä vuosia sitten antamassaan haastattelussa Anne B. Ragde kiteytti Berliininpoppelit-trilogian kertomukseksi siitä kuinka Neshovin rikkonainen suku kokoontuu hetkeksi yhteen, saa mahdollisuuden uudenlaiseen läheisyyteen, mutta päätyy kuitenkin jälleen hajalleen. Ragde ei halunnut jatkaa sarjaa, koska hän ei halunnut kirjoittaa samaa draamaa uudelleen alusta ja kerätä tahoilleen kadonneita ihmisiä jälleen kerran yhteen. Mutta tässä sarjan neljäs osa nyt kuitenkin on ja jopa viides osa on jo ilmestynyt Norjassa. Jos sukua ei enää koota yhteen, niin kuinka ihmeessä Neshovien tarina jatkuu tästä eteenpäin?

Sarjan kolmannen ja neljännen osan välillä on kulunut kymmenen vuotta, mutta sarjassa aikaa on kulunut siitä noin puolet. Tarinan ensimmäisellä puoliskolla päähenkilöt palautetaan lukijan muistiin ja kerrotaan miten he ovat viettäneet viimeiset vuotensa. Erlend ja Krumme elävät Kööpenhaminassa onnellisina suurperheen isinä, isoisä Tormod asuu vanhainkodissa sotakirjojensa keskellä ja Margido pohtii hautaustoimistonsa tulevaisuutta. Kirjan toinen puoli taas keskittyy ennen kaikkea Torunniin ja hänen valintoihinsa. Mitä Torunn haluaa elämällään tehdä? Hän on nelikymppinen, lapseton, asunnoton ja työtön, mutta tilillä on tarpeeksi rahaa unelmien toteuttamiseen, kun vain ensin tietäsi mitä ne unelmat ovat. Kaikki tiet ovat auki, hyvässä ja pahassa. Lähtisikö hän opiskelemaan? Muuttaisi uuteen kaupunkiin? Perustaisi oman firman? Keski-ikä kolkuttelee, elämä on taitekohdassa ja valinnat on tehtävä itse, ilman muiden apua. Torunnissa on jäljellä samaa haikeutta ja surumielisyyttä kuin sarjan aiemmissa osissa, mutta hänessä on onneksi myös samaa sitkeyttä ja käytännöllisyyttä kuin ennen. Torunn on ehdottomasti koko kirjasarjan tähti. Tästä vahvasta naisesta voisin ilomielin lukea vielä toiset neljä kirjaa.

Sen sijaan Erlend vaikuttaa ‘Perintötilassa’ jostain syystä vähemmän mukavalta kuin sarjan edellisissä osissa. Välillä melkein tuntuu kuin itse kirjailija olisi vuosien varrella muuttanut mieltään luomastaan henkilöstä. Toivonkin, että Erlend osoittaisi seuraavissa osissa hieman suurempaa kasvua ihmisenä. ‘Perintötilassa’ Margido saa Torunnin lisäksi melko paljon tilaa ja käsittääkseni viidennessä osassa kerrotaan enemmän isoisä Tormodin menneisyydestä, joten saa nähdä keskittyykö kuudes osa sitten piirtämään syvempää kuvaa Erlendistä. Niin tai näin, olen iloinen, että lisää luettavaa on vielä tulossa. Itselleni Neshov-suku on tullut vuosien varrella rakkaaksi ja palaan näiden henkilöiden luokse aina erittäin mielelläni. Kiitos Ragde, että sarja sai jatkoa!

Olen kirjoittanut sarjan aiemmista osista täällä. ‘Perintötilasta’ on kirjoitettu myös blogeissa Mummo matkalla ja Kirjavinkit.

Kirja on itse ostettu. Julkaistu norjaksi vuonna 2016, suomennos vuonna 2017. Kirjan on suomentanut Katriina Huttunen ja sen alkuperäinen nimi on “Alltid tilgivelse“.