Kansi: Pasi Pitkänen / WSOY / Piggsvin forlag

“- Kävi miten kävi, Ari, me olemme ensimmäisiä, minä kuiskaan. – Maailmanhistorian ensimmäisiä ihmisiä, jotka laskeutuvat meidän oman aurinkokuntamme ulkopuolella olevalle planeetalle. Vähän niin kuin Aatami ja Eeva.”

(Heti alkuun spoilerivaroitus: Tässä postauksessa paljastetaan asioita kirjasarjan aiemmista osista!)

Suomalais-norjalaisen ‘Kepler62‘-kirjasarjan neljännessä osassa, ‘Pioneerit‘, saapuvat avaruuteen lähetetyt nuoret vihdoin määränpäähänsä. Kaksi avaruusmatkasta selviytynyttä alusta laskeutuu tuntemattomalle planeetalle, joka osoittautuu paratiisimaisen kauniiksi ja rauhaisaksi idylliksi. Ainakin aluksi…

Timo Parvela ja Bjørn Sortland kuljettavat Kepler-tarinaansa eteenpäin lisäten kierroksia jokaisen kirjan myötä. Kirjasarjassa on nyt jo niin monia teemoja, että lukijaa jännittää miten ihmeessä kirjailijat saavat kerättyä langanpätkät kokoon kahden viimeisen kirjan aikana. Tähän mennessä mukana on ollut jo dystopiaa, yhteiskuntakritiikkiä ja scifiä. Viittauksia on niin ‘Veljeni Leijonamieleen‘ kuin ‘Kärpästen herraan‘ ja mukana on arvoituksia, löytöretki-tematiikkaa ja moraalisia kysymyksiä. Tässä neljännessä osassa tarina alkaa muistuttaa jo Lost-tv-sarjaa: joukko ihmisiä on saapunut tuntemattomalle planeetalle, josta löytyy mitä omituisimpia otuksia ja vaaroja. Sankarit yrittävät kehittää toimivaa yhteisöä, mutta eivät oikein osaa luottaa toisiinsa. Tietääkö joku asioista enemmän kuin toiset ja mikä on tuo omituinen sairaus, joka heitä piinaa? Miten ihmeessä Arin äidin neurotuunaus ja Marien isän aseimperiumi liittyvät toisiinsa vai liittyvätkö ne mitenkään?

Vaikka osa kirjan päähenkilöistä on hyvin nuoria, olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, ettei kirjasarja sovi aivan pienimmille, ainakaan alle 10-vuotialle. Meno on kuitenkin sen verran synkkää ja pelottavaakin, kun osa lapsista kuolee tai sairastaa vakavasti. Mutta noin 12-vuotiaan sarja varmasti koukuttaa nopeasti.

“- Tämä ei ole mikään leppoisa luokkaretki. Odotetaan ja katsellaan. Kuka tahansa voi sairastua, ja kaikkihan me kuolemme joskus, Olivia toteaa lyhyesti.”

Yksin kirjan tärkeimpiä piirteitä on tälläkin kertaa Pasi Pitkäsen upea kuvitus, joka osuu jälleen kerran täysin nappiin ja kuvaa erityisesti uutta planeettaa suorastaan huikaisevan kauniisti. Uskon, että näin upea ja runsas kuvitus houkuttelee kirjojen pariin niitäkin lapsia, joille lukeminen voi muuten tuntua turhan työläältä.

Jännitystä ja uusia käänteitä sarjassa siis piisaa! Onkin hyvin mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan sarja seuraavissa osissa vie. Olen itse aivan Kepler-koukussa, joten hyvä tietää, että viides osakin on jo ilmestynyt. En kuitenkaan yllättyisi, jos kirjailijat päättävät jatkaa sarjaa vielä kuudennenkin osan jälkeen. Erilaisia teemoja ja kerrottavaa tässä Kepler-universumissa kyllä riittää!

“Yhtenä päivänä me jakaannumme kahteen joukkueeseen ja pelaamme jalkapalloa. En muista, että minulla olisi ikinä ollut niin hauskaa – vaikka en tykkää urheilusta tippaakaan.

Vähitellen alamme tottua arkeen Kepler62e:llä. Luulen, että elämäni on normaalimpaa täällä kuin silloin kun asuin Norjassa.”

Kirjasta ovat bloganneet ainakin Kirjojen keskellä, Yöpöydän kirjat ja Pieni kirjasto.

WSOY:n suomenkielinen versio on itse ostettu, Piggsvin forlagin norjankielinen versio on kirjastosta. Julkaistu vuonna 2016. Kirjan on suomentanut Outi Menna ja sen alkuperäinen nimi on “Kepler62 – Pionerer“.