Kuva: Reeta / Les! Lue!

Blogini Kirjallinen Oslo -kierros jatkuu taas ja tällä kertaa esittelemme  Oslon päärautatieaseman Bookcrossing-hyllyn.

Olen aina tykännyt Bookcrossing-ideasta. Ajatuksesta, että kirjoja jätetään sinne tänne muiden löydettäväksi ja sitten netin kautta  seurataan minne ihmeeseen kirja seuraavaksi liikkuu. Kerran löysin Bookcrossing-kirjan, joka oli lähtenyt USA:sta, kiertänyt Israelin kautta Osloon ja jonka minä vein mukanani edelleen Suomeen. Toisen kerran kävi ilmi, että eteenpäin lähettämäni kirja löysi tiensä Intiaan. Tällaisessa kirjojen kulkemisessa ympäri maailmaa on mielestäni jotain erittäin hurmaavaa ja romanttista.

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Valitettavasti Bookcrossing on kuitenkin täällä Pohjoismaissa vielä suhteellisen tuntematon käsite ja useimmiten en kuule “vapauttamistani” kirjoista enää ikinä mitään. Jopa silloin, kun huomaan kulman takaa, että joku selvästi nappaa mukaansa juuri hylkäämäni kirjan, jää kirja yleensä sille tielleen ilman, että sen löytäjä rekisteröi löytöänsä Bookcrossing-sivulle. Ihmiset kai kokevat, että on vaivalloista mennä nettiin, naputella sivulle kirjassa lukeva koodisarja ja kertoa parilla lauseella, että kirja on löytynyt ja lähtenyt eteenpäin. Ymmärrän sen hyvin, mutta valitettavasti sen seurauksena Bookcrossing ei toimi kovin aktiivisesti ainakaan täällä Oslossa. On tylsää rekisteröidä ja “vapauttaa” satoja kirjoja, joista ei sitten koskaan kuule mitään jälkeenpäin. Olisi niin mukava tietää, että kirja on löytänyt lukijansa eikä joutunut suoraan roskiin.

Siksi tykkään kovasti Oslon päärautatieasemalta löytyvästä Bookcrossing-hyllystä. Se on ehkä Bookcrossingin perusidean vastainen, sillä kun kirjoja ei “vapauteta” sattumanvaraisesti eri puolille kaupunkia, vaan suoraan julkiseen vaihtohyllyyn, puuttuu pelistä se löytämisen ilo, joka perinteisessä Bookcrossingissa on niin kiehtovaa. Siitä huolimatta iloitsen tästä Bookcrossing-hyllystä kovasti, koska kärsin kroonisesta “liikaa kirjoja, liian pieni koti” -syndroomasta.

Ostan keskimäärin 50-70 kirjaa vuodessa. Kirjakaupoista, divareista, netistä, kirpputoreilta jne. Sen lisäksi saan kirjoja myös paljon lahjaksi, enkä mitenkään voi säästää kaikkia lukemiani kirjoja. Oslossa ei ole juuri lainkaan kirpputoreja, joilla kirjoja voisi myydä eteenpäin. Divareitakin on heikosti. Pelastusarmeija toki myy kirjoja, samoin koulut keväisin ja syksyisin järjestämissään myyjäisissä, mutta esimerkiksi kirjastoista en ole löytänyt vaihtohyllyjä, joihin voisin jättää omia vanhoja kirjojani. Siksi tämä Oslon Bookcrossing-hylly onkin pelastukseni. Raahaan sinne tasaisin väliajoin ylimääräiset englannin- ja norjankieliset kirjani. Toisinaan vien hyllyyn myös suomenkielisiä kirjoja, mutta en kovin usein, sillä en usko niille löytyvän juurikaan lukijoita .

Kuva: Reeta / Les! Lue!

Mistä vaihtohylly sitten löytyy? Oslon päärautatieaseman ylätasanteelta, läheltä raiteita 14 ja 15 (samasta päästä, josta Flytoget lähtee lentokentälle). Ylätasanteelta löytyy La Paguette -niminen kahvila, jonka nurkassa hylly sijaitsee. Mielestäni hylly on piilotettu vähän turhan hyvin, mutta toisaalta sijainti on myös hyvin keskeinen. Ohikulkijoita on päivittäin varmasti paljon, mutta en tiedä kuinka moni hyllyn hoksaa. Kahvila on kuitenkin suosittu ja siellä käy varmasti paljon matkaajia, jotka odottavat junaansa tai lentokentälle lähtöä. Ainakin kirjat tuntuvat kiertävän hyllystä eteenpäin melko nopeasti .

Kirjoja on myös lupa käydä vilkuilemassa, vaikkei kahvilassa asioisikaan, joten sinne vaan pistäytymään ensi kerralla Oslossa käydessänne!

Bookcrossing-hyllyn lisäksi olen itse perustanut Facebookiin Norjan suomalaisten kirjakirppiksen, jossa Norjassa asuvat suomalaiset voivat vaihtaa turhiksi käyneitä suomenkielisiä kirjojaan. Ryhmässä on jo lähes 200 jäsentä ja itse olen ryhmän avulla päässyt eroon kymmenistä vanhoista kirjoistani sekä löytänyt paljon uutta luettavaa. Tervetuloa siis sinnekin, jos olet Norjassa asuva suomalainen ja kaipaat luettavaa!