Kuva: Reeta / Les! Lue!

Tämän vuoden kevätyöt ovat jo muuttuneet kesäöiksi, mutta se ei menoa haittaa. Tarjei Vesaasin klassikko “Kevätyö” sopii loistavasti juuri näihin alkukesän valoisiin öihin, jolloin ilmassa on taikaa ja tunnelma sen verran keikahtanut, että mitä tahansa saattaa tapahtua.

Vuonna 1954 julkaistu “Kevätyö” kertoo nimensä mukaisesti yhdestä ainoasta valoisasta yöstä, jolloin 14-vuotias Hallstein on jäänyt kotiin kahdestaan isosiskonsa kanssa. Vanhemmat ovat poissa ja nuoret nauttivat vapaudestaan.

“Koko talo tuntui toisenlaiselta, kun isä ja äiti kerrankin olivat matkalla. He olivat lähteneet varhain tänään, ja vieneet oman tärkeytensä mukanaan. He olivat hyvät olemassa, mutta sittenkin: hengitti kevyemmin kun oli yksinään.”

Hallstein kiertelee ulkona, vakoilee siskoaan ja tämän poikaystävää ja elää vapaasti lapsellisessa mielikuvitusmaailmassaan. Kunnes yhtäkkiä alkaa sataa ja lähistölle pysähtyy tuntematon auto. Autosta purkautuu omituinen seurue, joka tunkeutuu sisarusten elämään lupaa pyytämättä. Sodassa traumatisoitunut nuori mies on viemässä vaimoaan sairaalaan synnyttämään, kun auto sammuu kesken matkan. Puhelin ei toimi, joten nainen kärrätään makuuhuoneeseen ja Hallstein lähtee pyöräilemään kohti kaupunkia hakeakseen paikalle kätilön. Mukana autossa on myös vanha hermostunut mies, tämän mykkä ja halvaantunut vaimo sekä nuori tyttö, Gudrun.

Rauhallinen ilta muuttuu meluisaksi ja nopeatempoiseksi yöksi ja tuon yön aikana sisarukset saavat kokea koko elämän kirjon: syntymän, ensirakkauden ja vanhuuden. Kaiken kukkuraksi mykkä vanha nainen alkaa yllättäen puhua ja pyytää Hallsteinin apua. Omituinen seurue pistää Hallsteinin pään pyörälle. Onko joku oikeasti vaarassa? Kuka valehtelee? Kuka ahdistuneista ja vihaisista vieraista tarvitsee eniten apua? Kuin tyhjästä tupsahtaneen perheen välit ovat tulehtuneet eivätkä sisarukset tiedä kuinka ja ketä auttaa.

Kaikki tämä kerrotaan Tarjei Vesaasin omintakeisella tyylillä. Vesaasin tunnetuimman kirjan, “Jäälinnan“, lukeneet tietävät mitä tarkoitan. Tässäkin kirjassa päähenkilö on lapsi, joka elää vielä mielikuvitusmaailman ja toden välillä. Tunnelma on voimakkaan unenomainen ja koko kertomuksen ajan ollaan tiukasti peruskysymysten äärellä. Syntymä, kuolema, rakkaus, sairaus, sota ja perhe, tarina kattaa ne kaikki. Myös luontokuvaukset ovat kauniita ja symbolisia.

“Voimakas kukkien tuoksu lepäsi maan yllä. Kukkien ja yrttien, joita ei nähnyt yksitellen. Gudrunia ympäröinyt tuoksu ei kyennyt vetämään vertoja tälle, näille tuhansista tuntemattomista lähteistä saapuville mausteille.

Hallstein hengitti syvään.

Tämän keskeen Sissel oli juossut, itku paksuna kurkussa.”

Luulen, että Tarjei Vesaasista on muodostumassa yksi lempikirjailijoitani. Pidin “Kevätyöstä” valtavasti ja haluan ehdottomasti lukea lisää tätä omitusita norjalaista kertojaa. Kirjassa on tavoitettu täydellisesti tällaisten vaaleiden öiden taianomianen tunnelma. Alkukesän tuoksut, lapsuuden ja nuoruuden välinen raja sekä hetki, jolloin kaikki on mahdollista.

Olen ostanut kirjan itse. Julkaistu norjaksi vuonna 1954. WSOY:n suomenkielinen painos samalta vuodelta. Kirjan on suomentanut Katri Ingman ja sen alkuperäinen nimi on “Vårnatt“.