“Kun aiemmin näin kuolleen ihmisen, kysyin itseltäni: ‘Mitä hyötyä hänen syntymästään oli?’ Nyt esitän saman kysymyksen itselleni joka kerta, kun näen ihmisen.”
Thorvald Steenin “Don Carlos” on mielenkiintoinen filosofinen teos, jossa yhdistyvät Knut Hamsunin “Nälkä” ja Kristina Carlsonin “Herra Darwinin puutarhuri“. Eletään Argentiinan sisällissotaa vuonna 1833 ja nuori italialainen mies haahuilee pitkin Buenos Airesin katuja hyvin samaan tyyliin kuin Hamsunin “Nälkä”-kirjan päähenkilö Kristianian katuja. Mies, Giovanni Graciani, kirjoittaa kirjettä veljelleen Robertolle ja kuvailee kaupungin tapahtumia, omaa kurjuuttaan ja sairauksiaan sekä uutta ystäväänsä Don Carlosta. Vähitellen lukijalle käy ilmi, että Don Carlos on itse asiassa nuori Charles Darwin, joka on vasta kehittelemässä suuria ideoitaan.
“Roberto! Don Carlosissa on minusta jotain miltei liikuttavaa. Samalla kun meitä ympäröivä maailma on kerta kaikkiaan luhistumassa, hän kerää, järjestää ja luokittelee löytöjään. Hänen täytyy uskoa, että tieto voi järjestää ja ohjata elämäämme. Tässä naiivissa optimismissa on jotain, joka ensi alkuun puhuttelee minua. Tarkemmin ajateltuna se tekee minut melankoliseksi ja mietteliääksi.”
Filosofinen ja historiallinen “Don Carlos” muistuttaa hieman myös Orhan Pamukin “Valkoista linnaa“. Päähenkilö seuraa vierestä oppineen ystävänsä tutkimuksia, käy tämän kanssa keskusteluja ja kirjoittaa veljelleen omia pohdintojaan. Samalla Giovanni seuraa kaupungin kaaosta ja sotaa ja muuttuu itse koko ajan masentuneemmaksi ja kyynisemmäksi. Taustalla käydään kamppailua uskon ja tieteen välillä. Onko näitä kahta mahdollista yhdistää?
“Kuinka kadehdinkaan sinun uskoasi! Onko luomistyö voinut edetä jotakuinkin noin? Kun Jumala alkoi luoda ihmistä, kaikki sujui hyvin silmien, käsivarsien ja jalkojen kohdalla. Ne olivat sentään käytännöllisiä. Mutta miten hän keksi luurangon, joka pystyi kulkemaan pystyasennossa? Kunpa hän vain olisi säästänyt meidät siltä! Ja miksi hänen piti antaa meille ajattelun taito? Keuhkoilla on tarkoituksensa, mutta entä omallatunnolla? Kriittisillä kysymyksillä?”
Itseäni kirja kiinnosti myös siksi, että se sijoittui Buenos Airesiin, jossa olen itse asunut aikoinaan kolmen kuukauden ajan. Oli mukavaa päästä taas piipahtamaan kaupungissa, vaikkakin sitten sodan ja melskeen keskelle. “Don Carlos” on kaksiosaisen kirjasarjan ensimmäinen osa ja pidin siitä sen verran , että luen varmasti jossain vaiheessa myös toisen osan “Giovanni“.
Olen ostanut kirjan itse. Kirja on julkaistu norjaksi vuonna 1993. Liken suomenkielinen laitos on vuodelta 1997. Kirjan on suomentanut Tarja Teva. Alkuperäinen nimi “Don Carlos“.
Tämä on ehdottomasti liitettävä lukulistalle! Kiitos vinkistä!
Joo, kannattaa kokeilla!