Kuva: Les! Lue!

Kesäkuu ja blogilomani hurahtivat vauhdilla ja nyt olen palannut! Pieni kesäloma teki poikaa, vaikka Oslossa onkin ollut koko kesäkuun niin sateista ja kylmää, etten ole vieläkään täysin vakuuttunut siitä, että kesä on todellakin alkanut. No, tänään on onneksi ollut lämmintä ja aurinkoista, joten ehkäpä tämä sää tästä vielä jossain vaiheessa iloksi muuttuu… Mutta nautiskelkaa te nyt siellä Suomessa helteistä, täällä on ollut kylmää ja meidänkin perheemme flunssassa melkein koko kuukauden. Mutta oli sää ja kesä sitten millainen hyvänsä, itselläni on taas kova into päästä takaisin bloggauksen pariin! Tiedän kokemuksesta, että säännölliset blogilomat ovat tarpeellisia, jotta harrastus pysyy innostavana ja kivana eikä ala stressaamaan. Syksyllä tuleekin kuluneeksi jo 7 vuotta siitä, kun aloitin kirjabloggauksen! Harva harrastus on pysynyt matkassa näin kauan.

MYRSKY KIRJABLOGGAAJIEN VESILASISSA

Blogilomani aikana suomalaisessa kirjablogimaailmassa onkin muuten kuohunut oikein kunnolla! Kuohunta alkoi Nyt-liitteessä julkaistusta artikkelista, jossa epäiltiin, että kirjabloggarit kaveeraavat liikaa kirjakustantamojen kanssa eivätkä bloggaakaan rehellisesti siitä mistä itse haluavat. Osa kirjablogeista saa kustantamoilta ilmaisia arvostelukappaleita, mikä artikkelin kirjoittajan Antti Bergin mielestä saattaa korruptoida bloggareita ja tehdä kirjablogeista epäluotettavia. Nyt-liitteen jutun jälkeen on blogimaailman vesilasissa noussut oikein kunnon myrsky ja kirjabloggareita on alettu kritisoida oikeastaan ihan kaikesta.

Tietyissä blogeissa on tuohduttu siitä kuinka kirjabloggarit vievät leivän ammattikriitikoiden suusta ja samalla pinnallistavat koko kirjallisuutta, kirjoittaessaan vain juonivetoisista lukuromaaneista, aivan liian kevyesti ja positiivisesti. Lisäksi on valiteltu sitä, että KAIKKI bloggaavat koko ajan vain SAMOISTA kirjoista eikä KUKAAN lue klassikoita tai vähälevikkistä kirjallisuutta. Toisaalta on valitettu sitä, että kirjabloggarit eivät osaa analysoida kirjoja tarpeeksi korkealentoisesti, toisaalta taas on oltu näreissään siitä, että kirjabloggareiden joukossa on kirjastoissa tai kustantamoissa työskenteleviä  eli porukkaa joka on liian ammattitaitoista ja jolla selvästi on oma lehmä ojassa. Jotku ovat vetäneet herneen nenään myös siitä, että bloggaajat lukevat liian paljon ja liian nopeasti ja kirjoittavat joko liian pitkiä tai liian lyhyitä postauksia. Eli teit niin tai näin, kuten Kirjasfäärin Taika kiteytti: Väärin blogattu.

Itse en jaksa näitä keskusteluja enää kommentoida. Muutaman kerran pahoitin mieleni, kun koin, että toiset hyökkäävät rakasta harrastustani vastaan, mutta lopulta kirjabloggaajille esitetyt syytökset ja vaatimukset alkoivat muuttua sen verran kohtuuttomiksi ja pähkähulluiksi, ettei niistä voi oikeastaan enää edes hermostua.

Selvää on, että kirjablogit herättävät intohimoja. Olkoon niin. Olen kuitenkin itse tehnyt päätöksen, että niin kauan, kun kukaan ei minulle bloggauksesta maksa, en ala ottaa ulkopuolisilta ohjeita siitä millainen blogini tulisi olla. Minulle tämä on ennen kaikkea rakas harrastus, virtuaalinen kirjasto, kirjakerho ja lukusali. Toissijaisesti bloggaan lisätäkseni Suomen ja Norjan välistä kulttuurien tuntemusta. Olen kaksikielisen ulkosuomalaisen lapsen äiti ja haluan olla omalta osaltani mukana lisäämässä suomalaisen kirjallisuuden tuntemusta Norjassa ja norjalaisen kirjallisuuden tuntemusta Suomessa. Sen syvällisempiä tai korruptoituneempia suunnitelmia ei tämän kirjablogin takaa löydy.

Jos tämä kirjablogikuohuta on mennyt teiltä muilta ohi, niin vilkaiskaapa (käsittämättömän pitkiä) keskusteluja vaikkapa seuraavista blogeista: Luutii: “Rakkaudesta… mihin?”, Antiaikalainen: “Mitä ajatella kirjablogeista?” tai Kirjasfääri: “Kirjaläppää: Kirjabloggajat instituutioon”.

KIRJABLOGIKIRJA

Kohun keskelle ilmestyi sopivasti myös Hanna Pudaksen ja Katja Jalkasen suomalaisia kirjablogeja käsittelevä kirja ”Rivien välissä”. Kirjaan haastateltiin myös minua ja kunhan saan kirjan käsiini esittelen sen varmasti myös täällä blogissani. Sitä odotellessa voitte lukea mielenkiintoisen postauksen vaikkapa Penjamin Jäljen ääni –blogista.

ENEMMÄN KIRJOJA

Mitäs muuta kirjallista kesäkuussa tapahtui? No, ainakin käväisin kesäkuun alussa Suomessa ja tapasin Koko lailla kirjallisesti –blogin Jennin, joka oli livenä aivan yhtä sympaattinen, kuin virtuaalisestikin! Kiitos vielä tapaamisesta! Toivottavasti tulevaisuudessa tapaisin livenä myös muita suomalaisia kirjabloggareita, kenties vaikka syksyllä Helsingin kirjamessujen aikaan?

Suomesta tulikin ostettua melkoinen kasa uusia kirjoja ja lisäksi raahasin äidin varastosta viimeisetkin kirjani, jotka sijoitin sinne pian kuusi vuotta sitten, Norjaan muuttaessani. Parilla ystävällä taitaa vielä olla osa vanhoista kirjoistani, mutta muuten ne alkavat olla vihdoin kaikki täällä Oslossa.

Kuva: Reeta / Les! Lue!

VÄHEMMÄN KIRJOJA

Kirjojen ostelun myötä kesäkuun teemaksi muotoutuikin sitten myös kirjahyllyjen siivous ja vanhoista kirjoista luopuminen. Työpaikalleni perustettiin kirjojen vaihtohylly, joten sinne sain raahattua omia tarpeettomia kirjojani. Kylässä käyneelle siskolleni ja parille oslonsuomalaiselle lahjoitin myös kasan suomenkielisiä kirjoja. Onneksi kelpasivat, sillä en millään raaskisi heittää kirjoja roskiin eikä niitä täällä Norjassa mikään divarikaan halua. Ja sitten on vielä tietysti Bookcrossing! Tarroitin kasan kirjoja Bookcrossing-kirjoiksi ja levittelin niitä ympäri Osloa. Ai niin, muutaman kirjan lähetin myös toiselle puolelle maailmaa eräälle toiselle ulkosuomalaiselle kirjabloggaajalle! Erinomaista, nyt uudet kirjat mahtuvat taas hienosti hyllyyn, kun pistin lähes 50 kirjaa kiertoon eteenpäin. Eikä edes yhtään kirpaissut, tuntui vain erittäin vapauttavalta!

LUETTUA

Kesäkuun aikana olen tietysti myös lukenut paljon: Kate Atkinsonia, Tove Janssonia, Henrik Ibseniä, John Greeniä, Jo Nesbøtä, Maarit Verrosta… Ihania, hassuja ja hyytäviä tarinoita! Toisinaan tekisi mieli blogata myös noista ei-pohjoismaisista kirjoista, mutta yritän nyt kuitenkin pitäytyä näissä suomalaisissa ja norjalaisissa kirjoissa. Niissäkin riittää haastetta! Myös lastenkirjoja on tullut luettua reippaasti. Tyttäreni täytti kesäkuussa 5 vuotta ja hänkin sai tietenkin lahjaksi pinon kirjoja. Eli blogilomasta huolimatta kesäkuuni on siis pyörinyt melko lailla kirjallisuuden ympärillä!

ENSI VIIKONLOPPUNA LUKUMARATON!

Itselleni heinäkuun odotetuin kirjallinen tapahtuma tulee olemaan oma lukumaratonini ensi sunnuntaina 7.7.! Mies ja lapsi lähtevät mummolaan ja minä jään kotiin nautiskelemaan harvinaisesta rauhasta ja hiljaisuudesta ja siihen saumaan sopii tietysti 24 tunnin lukumaraton. Olen jo koonnut kasan norjalaista kirjallisuutta, jota aion lueskella ensi sunnuntaina riippumatossa, jääteetä siemaillen. (Jos ei taas sada…) Tulen raportoimaan maratonini tarkasti tänne blogiinkin, joten tulkaahan kaikki sunnuntaina mukaan kannustamaan!

Sitä ennen vielä muutama kirjapostaus. Tervetuloa takaisin ja hyvää heinäkuun alkua kaikille lukijoilleni!