“‘Monet luulevat, että tärkeintä on murhaajan paljastaminen, vaikka oikeasti on tärkeintä paljastaa kirjailija.’
‘Mielenkiintoinen lähestymistapa’, Singsaker sanoi.
‘Murhaajan paljastumisen kannalta on ratkaisevaa, miten hyvin tai huonosti kirjailija onnistuu piilottamaan hänet. Kirjailijan kannalta on tietenkin vaikeinta saada ympättyä murhaaja tavalla tai toisella mukaan tarinaan. Yleensä murhaaja on yksi epäillyistä. Monet kirjailijat tekevät sen virheen, että he yrittävät tehdä murhaajasta vähemmän epäilyttävän kuin muista. Silloin hänet on helppo paljastaa. Tämänkin voi tietysti tehdä tyylikkäästi. Agatha Christie on monien mielestä mestari murhaajan piilottamisessa.'”
Jørgen Brekken kirjasta “Armon piiri” paistaa läpi rakkaus dekkariperinteeseen. Yksi kirjan murhista tapahtuu Edgar Allan Poe -museossa, yksi epäillyistä on intohimoinen dekkariharrastaja ja tarinan keskiössä on ihmisen nahalle kirjoitettu kirja 1500-luvulta. Mukana on myös hauska viittaus toisen norjalaisen dekkarikirjailijan Jo Nesbøn sankariin Harry Holeen! “Armon piiri” leikittelee dekkariperinteellä ja on selvästi tietoinen omista esikuvistaan. Kirja on sekoitus ainakin Umberto Econ “Ruusun nimeä“, Thomas Harrisin “Uhrilampaita“, Jeff Lindseyn “Dexter“-sarjaa ja Dan Brownin “Da Vinci koodia“. Mutta monista esikuvistaan poiketen “Armon piirissä” on myös melkoinen määrä rivien väleissä piilottelevaa huumoria. Vaikka osa tapahtumista on julmia ja makaabereja, on kirjan tunnelma kuitenkin jollain tapaa hyväntuulinen. Tässä on dekkari, jonka seurassa on lupa viihtyä!
Tarinan alussa pääsemme seuraamaan useille eri aikatasoille ja eri mantereille sijoittuvia tapahtumia. Olemme vuoronperään 1500-luvun Bergenissä ja Venetsiassa ja vuoden 2010 Trondheimissa ja Richmondissa. Vähitellen lukijalle alkaa selvitä kuinka tarinat liittyvät toisiinsa, vaikka jossain vaiheessa aloin jo epäillä, että onko kyseessä sittenkin jonkinlainen vampyyri-tarina, jossa sama 500-vuotta vanhan murhaaja liikkuu ympäri maailmaa…
Koska kyseessä on dekkari, ei juonesta kannata kertoa liikaa, mutta sen voin kertoa, että “Armon piiri” on melkoinen page-turner, joka tekee mieli hotkaista kerralla. Hyvin kirjoitettu ja koukuttava jännäri leikittelee erilaisilla dekkari-kliseillä ja huokuu rakkautta kirjallisuuteen. Valtaosa kirjan henkilöistäkin on kirjastonhoitajia, kirjallisuuden tutkijoita tai kirjojen keräilijöitä! “Armon piiri” ei ole suorastaan pelottava, mutta ehdottomasti jännittävä ja koukuttava. Sitä paitsi aivan sen viimeisillä sivuilla tarina käännetään ympäri vielä kerran! Kakseliäs ja hauska jännäri kaikille dekkareiden ystäville!
Kirja on saatu arvostelukappaleena. Julkaistu norjaksi vuonna 2011. Johnny Knigan suomenkielinen laitos vuodelta 2011. Kirjan on suomentanut Katriina Huttunen ja sen alkuperäinen nimi on “Nådens omkrets“.
Tämähän vaikuttaa paljon ulkoasuaan mielenkiintoisemmalta kirjalta, onkin laitettava muistiin. Kiitos vinkistä!
Joo, ulkoasu on vähän pöhkö, tosin kirjaa lukiessa tulee vähän inha olo, että onkohan kannen tarkoitus esittää sitä ihmisen nahasta tehtyä kirjaa! 😀 Ei kirja mikään huippu-upea ole, mutta jos dekkareista tykkään, niin tähän kannattaa kyllä tutustua! Mulla on menossa jo seuraava osa.
Minusta tämän ulkoasu oli houkuttava… kunnes kirjan edetessä muutin mieleni! 🙂
Ja aion kyllä lukea seuraavankin osan, Armon piiri oli sen verran mukaansa tempaiseva.
😀 Minä luin jo toisenkin osan (bloggaan siitä pian!) ja nyt tekee mieli lukea kolmas osa! Se on jo ilmestynyt norjaksi, mutta ei vielä suomeksi.
Pingback: Uneton (Jørgen Brekke) | Les! Lue!
Minulla tämä odottaa myös lukemistaan 🙂 En niin dekkareista välitä, mutta kytkös Poeen kiinnostaa tietysti!
Mulle tuli kirjan luettuani hirveä hinku päästä Richmondiin, Poe-museoon! 😀